Kun kroppaan koskee niin tietää olevansa olemassa

Pikku-ukko oli viikonvaihteessa mummulassa ihan yökylässä.
Aivotutkijat ovat suurissa tutkimuksissa päässeet siihen tulokseen, jotta konttaaminen on erinomaista aivojumppaa ja koordinaatio harjoittelua noin muutoinkin.
Mummu aivojumppasi niin, että oikeassa polvessa on aikas'moisen kokoinen ja yötaivaan sininen mustelma.

Duplosoppaa tuli keitettyä ennen pikku-ukon tuloa.Onhan siitä jo aikaa, kun niillä on viimeksi leikitty.

Duplo autojen ja vaunujen perässä pikku-ukko vörni pitkin lattiaa erittäin hauskoilla tyyleillä. Siinä peppu pyöri ja jalka vimpsatti vauhtia ja kädet imukupinlailla vetivät tahdottuun suuntaan.


Tällaiset huopalapaset tein pikku-ukolle syksyn kirpeisiin pikkupakkasiin.

 

Heijastinkukkasia tein esikoiselle. Hän antaa ne eteenpäin ylläripylläriksi työkaverilleen.
Ah ja niin ihana Fedja-setä ;)

Chili pimahti ja aloitti valtaisan kukinnan. Saas nähdä jaksaako tehdä ihan hedelmätkin.

Selkä parkani on aivan uuvuksissa, kun tein pöytäliinaa töissä. Kysyin asukkailta mitä liinaan painetaan. Kukkia, perhosia, omenoita ....
Toiveena oli paljon kukkasia ja perhosia. Juu-u tulinkin sanoneeksi perhoset. Perhossabloonan teolla aloitin sitten pöytäliinan painannan. Liinan mitta on sellaiset kaksi ruokapöytää ja jatkopala. Vajaan viisi tuntia kukkasten painantaa selkä etukeno vinossa tuntuu totisesti alaselässä. Töistä lähtiessä taisin kävellä kuin ankka!

Nyt lienee hyvä hetki lähteä lepuuttamaan selkää höyhensaarelle

Kauniita unia!