Koukkuun jäin

Mietiskelin mikähän olisi hyvä juna käsityö baktuksen jälkeen.

Sitten tapahtuikin ahaa ... joskohan jämälangat saisivat kyytiä aatteella.

Parit ... eli laskekaas ne siniset XD mallin harjoittelu kappaleet.

Tiistai oli tyttöjen päivä. Tytöt ovat hitusen eri-ikäisiä.

Tytär soitteli aamulla, jotta onko jo kiirus laittauta junaan.

Minä siihen totesin, jotta toki on, mutta ... kun vielä tämän palan virkkaan... vielä.

Marssin kuitenkin sovitun aikataulun mukaan asemalle.

Ihmiset odottavat junaa kuka mistäkin syystä. Minä odotin junaa tietysti päästäkseni isolle kirkolle, mutta myös syystä, jotta pääsen heiluttamaan jälleen virkkuukoukkua.

Juna-askare

on kesä 2010 Novitan malli 89 torkkupeiton palasia esikoisen peittoon.

Se sapluuna millä palat sitten aikanaan yhdistän toisiinsa on vielä luojassaan.

Helsingin rautatieasemalta kolmea daamia eskortteerasi pikku-ukko kohti tätilää Kallioon.

Laput olivatkin hauskoja leikkikaluja ja oppivälineitä väreihin.

Sain tytöiltä syntymäpäivälahjaksi teatterinautintoa ja kävimme katsomassa 

Helsingin kaupunginteatterissa mainion Arsenikkiä ja vanhoja pitsejä.

Tein aivan oikean ratkaisun, kun en piirtänyt silmiä päähän.

Jo vain sai nauraa ja pyyhkiä naurua poskilta.

Keskiviikkona aamusella lähdin Kalliosta kohti Töölöä ratikalla.

Tytöt tolokuttivat ja vannottivat, jotta en lähde höntyämään ratikasta mihinkään, jos se joutuu ottamaan aikaa takaisin ja seisoskelemaan lenkkinsä päässä. 

Istuin ihan paikallani, mutten viitsinyt kaivaa niin lyhyelle matkalle virkkuuta esille. Tyydyin pyörittelemään vaan sateenvarjoa.

Pikku-ukon kanssa leikimme bensa-asemalla ... siis leikkikalulla.

Katsoimme joulu muumin, kun mummun talvi otsatukka vaihtui kesä kuosiin.

Jopa on Töölöstä pikku perheen luota pitkä matka Helsingin rautatieasemalle. Se kesti noin 3, 5 tuntia =)

Onneksi Töölön torilla oli piirakka kauppias ja saimme sieltä evästä.

Tänään kauppareissulla löysin tämmöisen kypärämyssyn pikku-ukolle

ja mummulan torkkupeitoon harjoitus palaset.

Palasten teko on todellakin koukuttavaa. Edellinen palanen ei ole vielä valmis niin suunnittelee jo seuraavan palan värejä. 

Noh, eiköhön tämä kuitenkin ole koukuunjäämisistä sieltä mukavimmista jutuista.

Tänään kuulin ensimmäisen peipon liverryksen!

Mustarastaan trillissä on jo liki kesäinen sointi.

Ihastuttavaa illan jatkoa!