Loma loppui & arki alkoi

Heräsin ennen kuin herätyskello olisi ilmoitellut, ka' nyt ylös sängystä. 

Aurinkokin keikkui jo melko korkealla.

Hitusen verran hämmestelin, kun kuopuskin oli hereillä kuuden aikaan. 

Olipa käynyt jälleen yöllä sairaalanmäellä ja nyt oli tamponoitu toinen sierain. Kuopus totesi hölmistyneeseen ilmeeseeni, jotta ei viitsinyt mennä maate viiden aikoihin, kun menee kurkku-,nenä ja korvalääkäriin takaisin sairaalanmäelle yhdeksäksi.

Lääkäri laittoi antibioottikuurin ja verta hyydyttäviä troppeja, joskohan homma nyt niillä tokenisi.

Olin saunamaija vuorossa ja mikäs sen mukavampaa aloittaa arkiaskareet. 

Saunottaessa saa keskittyä rauhassa yhteen asukkaaseen ja rupatella sekä tuhtailla hänen kanssaan ihan rauhassa.

Hupsista olin vaan täysin & totaalisesti unohtanut, jotta minulla oli myös luennoitsemiskeikka iltapäivällä.

Tosin töihin mennessä takaraivossa säteili, että on joku kokous.

Oikeastaan mitään hätää tai paniikin poikastakaan ei asiasta tullut. 

Luentomateriaali oli valmiina, mutta se vaan piti tulostaa kuulijoille.

Puheliaana tekstiä suustani tulee muutoinkin ja kuinkas sitten, kun kyse on lempilapsestani asukkaiden viriketoiminnasta.

Tekstiä tulee kuin sarjatulta XD. Ehkäpä ihan toisten kauhuksi asti.

Muutosvastarintahan on meihin kaikkiin sisäänkirjoitettuna, tuttu ja turvallinen järkkyy ja joutuu skarppaamaan jne. uuden edessä. Osasta kuulioista sen näki hyvin vahvasti kehonkielen liikkeissä & asennoissa.

Tuumasin heille, jotta hitaasti hyvää tulee eikä haukata liian suurta palaa kerralla ja viriketoiminta sopeutetaan osaston asukkaiden hoitoisuuden mukaan.

Elefanttikin syödään pala palalta. 

Ajankohdat suunnitellaan niin, jotta se ei kuormita eikä käy työlääksi, vaan siitä tulisi kaikille hyvä mieli.

Voi voi sentään ... nyt on viisasta hypätä seuraavaan aiheeseen, jottei mene vallan saarnaksi.

Eilen kökin pers'pystyssä nenä liki maata viiltäen seurasin muurahaisen kulkua. 

Taisi murkulla olla kintut kohmeessa, kun meno ei ollut sellaista sulavaa kipi'kapia.

Naapurikin siihen sitten tulla tupsahti tervehtien.... arvata saatatte, jotta ilolla hihkasin moi, täällä on jo muurahainen. 

Juu -u just' sellaisella Tarina 5 v innokkuudella ; )

Tänään näin kevään ensimmäisen nokkosperhosen neitsytlennon. Jo oli elädyttävää katseltavaa!

Uusia krokuksia nousee

ja lumikellokaan

ei enää kamalasti ujostele.

Ihastuttavaa alkanutta keväistä viikkoa kaikille kylässäkävijöille!