tiistai 26. lokakuuta 2010

Putki poikki ja pyttipannuksi meni

Pikkuperhe muuttaa mummulan pikkukaupunkiin Mannerheimintieltä.
Isillä ja äidillä oli uuden kodin kanssa asioita ja pikkuperhe kyläili eilen mummulassa.

Pikku-ukko sentraali Santrana



Sitten soi Muumien tunnari ...



jutelkaa kesskenänne.

Ei ne mummun puikot vallan joutilaana ole olleet...
Kah' laittoi pipon päähän sisällä



mummu on nyt ihan unneuttanut hyvät tavat



vai voiko mies olla (pikku kakkonen herätti mielenkiinnon ja mummu oli kameroineen kartalla)



naisten pipo päässä sisällä



joku roti se täytyy olla ... 
sisällä ei olla pipo päässä ja piste.
Mummu viel' hokee näitä vanhan kansan viisauksia ...
hattu päässä ei syödä.
XD muumimukissa on tahi oli rusinoita ... mummun lellipentu ;o)

Suttuinen ol' tiistaiaamu, mutta silti läksin hitusen pyörääni liikuttamaan,
kun vihdoin koitti vapaapäivä työputkenpäätteeksi.

Poljeksin, käveleksin ja nautin suttuisen harmajasta aamupäivästä.

Donnerin puistossa 



lokakuussa kukkiva ruusu ansaitsi ikuistamisen.

Hmmm...



villapaidan kuvio & värit.

Puiston penkillä 



ei ole enää ruuhkaa tahi se on vallan toisenlaista.

Koivunhangassa



arkajalat.

Alastomat



oksat ovat kauniita muodoiltaan.

Siskon likka laittoi ihanan syksyn piristys ylläripyllärin tätille ja olen etsinyt ja katsastanut 
kantti x kantti kehyksiä, muttei mieluisia ole löytynyt.

Anttilan ainutlaatuinen liki ilimanen kehys



kahella ja puolella kolikolla oli hankittava, vaik'ei justiisa ollut aatoksen mukainen.



santapaperia en sitten löytänytkään huushollista




joten pyttipannuks' meni



ei hiottu ja maalattu raapaumia uuteen uskoon



vaan herkuttelin napein & helmin ;o)

Isän kanssa ehtoolla jatisin puhelimessa ja ruokapuheiksi meni sekä lapsuusmuistoihin mutkan kautta.

Mummu ja pappa lähtivät lomalle ja me systerin kanssa pohdimme keskenämme ennenkuin ääneen isällemme kerroimme huolemme; kuka meille keittää?

Juu-u enpä ole saanut yhtä herkullista suklaapuurua kuin isän iha ite keittämä.
Ei mistään suklismannasta puhuta samana päivänä.
Toinen herkku XD kukaan ei paista niin herkullisia kalannahkoja (luit ihan oikein kalannahkoja) kuin isä.
Sipsitehtailijilla ei yllä samalle viivalle rapsakkaan kalannahan kanssa.

Jopa oli hersyvän naurun kyyneleitä poskilla puhelimessa poristessa.

Makoisia unia!


17 kommenttia:

  1. Kevennystä kehiin:
    "Alastomat oksat ovat kauniita muodoiltaan."
    Terveiset täältä Oksan pariskunnalta Huittulasta!

    VastaaPoista
  2. Näppärän kehyksen kehittelit tauluun :). Hyvä kun jaksat etsiä kauneutta syksystä; avaa minunkin silmäni näkemään muuta kuin rapaa :D.

    VastaaPoista
  3. Onpa upeita kuvia. Tuo villapaidan ohje on kiva. Mummut pitävät aina lapsenlapsiaan lellikkeinä. Sehän on luonnonlaki.

    VastaaPoista
  4. Aivan ihania kuvia,siinäpä onkin kiva ohje villapaitaan:))

    Mukavaa keskiviikkoa!

    VastaaPoista
  5. Hyvä Ahti, varmasti se näin onkin, hihihiii! Upeita luonnon kuvia ja ihanan suloinen pikkuinen! Mukavaa päivän jatkoa!Minä sinnittelen täällä yskän kanssa, kun mitään ei voi ottaa kuin vain odotella.

    VastaaPoista
  6. Mummutettava on söpöliini.
    Kivoja syyskuvia villapaidan ohjetta myöten :)
    Hauska kuva ja kehys kertakaikkiaan, sopii hyvin tuohon mukien yläpuolelle ja liittyy aiheeseenkin.

    VastaaPoista
  7. Luonnosta löytyy, vaikka villapaidan kuvio :). Mukavaa varmasti saada Pikku-ukko lähemmäksi.

    Kiva mukietkehysyhdistelmä.

    VastaaPoista
  8. Kiitokset kaikille ihanista kommenteista!
    Suomenkieli on niin herkulinen ja sillä on hauska leikkiä. XD
    Nupulakivivistä tuli ensimmäisenä mieleen villapaita.

    VastaaPoista
  9. Suloinen tuo mummin lellikki ;D

    Ihanat, todella kauniit kuvat syksyisestä maastosta, ilo käydä taas lukemassa tarinointia, ja mukavaa sellaista.
    Muumimukit on aina hauskoja ja iloisen taulun teitkin napeista, napit on muuten kivoja keräillä, minullakin on vaikka kuinka, niistähän todella vois tehdä vaikka mitä, kiitos vinkistä Tarina ♥

    Mukava päivä alkoi kun sain lukea hauskaa tarinaa iloisin kuvin, kiitos ja leppoisaa keskiviikkoa!

    VastaaPoista
  10. Mummulasta löytyy kivoja mielenkiinnon kiinnitimiä pikku vesseleille. Eilen tuli Teemalta puhelimen keksimisetä ohjelma. Ajatelkaapa että komunikaatio, lankoja pitkin alkoi 1875 ja nyt kaikki puhuvat toisilleen milloin ja missä vaan. Aiemmin TV:stä tuli arkisto ohjelma jostain saaristosta kun tärkeät asiat laitetiin paperille muistiin ja asioita hoidetiin 3 kk välein mantereelle matkatessa. Ei nyky ihminen tulisi enää näin toimeen.
    Tämäkin kommentti on vain hiien klikkauksen päässä.

    Teuvo Noormarkusta
    klik

    VastaaPoista
  11. Niin sanoi seitsemän veljestäkin jo aikoinaan, että "Hattu päästä kun syöt, sinä kokkare!"

    Täällä on jo maa valkeana ja haravoimattomat vuoret onneksi peittyy.

    VastaaPoista
  12. Kiitokset kommenteista seijastiina ja Teuvo!
    Voipi sanoa, jotta nykyajan/kännykkäajan kiro on,kun ihmisen tulee olla saatavilla koko ajan.
    ;o) kolmen kuukauden aikana turhat asiat putoaa taatusti pois ... suotta sitä höntyilemään.

    VastaaPoista
  13. Kiitos kommentistasi Rea!
    XD pikku veljes samaa mieltä Kiven kanssa.

    VastaaPoista
  14. Olipa ruusu niin meikäläisen syysväreihin sopiva ja sitkeätä sorttia. Pikku-ukolla ei sittenkään ollut bad hair day, niinkuin joissakin pipoissa nykyään lukeekin. Minä se yhdistelen puhelut risuaidoilla ja nummeroilla mutta mummutettavalla oli näköjään luovempi vaihtoehto pitäisköhän joskus kokeilla XD

    VastaaPoista
  15. Komea kuva kavalkaadi taas Tarinalla.
    Meillä aikoinaan jälkikasvu teki vanhasta puhelimesta langattoman katkaisemalla johdon kun se haittasi kävellessä puhumista,olivat jo aikaansa edellä 80 luvulla.Leikkivät sitten pelkkä luuri housun taskussa.
    Minä olen jäänyt paitsioon tuon lumen kanssa kun Taivalkoskella on lunta ja etelässä niin minä oon jääny siihen väliin,epistä.
    Kalannahkasta puheen ollen se on Herrojen herkkua ainakin Oulussa aikoinaan,Herrat tilasi kapakassa syödessään hiillostettua lohta ja nahkahan täytyi myös hiillostaa rapeaksi.
    Mukavia mummuilu päiviä.

    VastaaPoista
  16. tulipa Tarikan kommentista mieleen tapaus Kemiran Vihtavuoren tehtailla töissä ollessani: eräs mieshenkilö kantoi todella vanhan mallista puhelinta (oisko 40-50 lukua) kämmenellään ja siihen tokaisi joku koiranleuka selän takaani että Martillakin on kannettava (silloinhan NMT:t oli melkoisia attaseasalkkuja) ;-)

    VastaaPoista
  17. Kiitokset kommenteista saga ja Tarikka!
    Kyllä se talvi tulee taatusti ja luntakin kenties.
    Maa on täälläkin ankeasti ihan sula ja musta.
    ;o) ne vanhat kännykät löysi niin helposti repusta ... nämä tikkuaskinkokoiset vaan lymyilevät piilossa.

    VastaaPoista