Päivät ovat vilahtaneet siivillä

eikä ole ennättänyt kättäpäivää sanoa saati sitä kissaa.

Talven selkä paukahti poikki ja loppunalkua ja vallan sitä ensimmäistä päivää elämme.

Noh, jopas tuli maalimanlopun meinikiä tuohon edelliseen lauseeseen.

Tällä päivämäärällähän jokunen vuos' taakkepäinhän se Lalli kumahutti Henrikkiä,

mutta Ruotsin kanssahan sitä Heikkiä piti samaan aikaan juhlia ja

Lallin astalonheilutuspäivä sai jäädä kakkoseksi.

Ha-aa mikä parasta olemme päivää lähempänä lumikelloja, krookuksia ja leskenlehtiä sekä hiirenkorvia!

Työputki on ollut aika sähäkkä ja energiaa vievä ja toisaalta hauska.

Työputken loppumisen aattona totesin työparille, jotta sanonta muuttui ainakin meidän osastolla ;o)

Pappa oli vaivihkaa käynyt kansliassa avaamassa puutarhanoven sähkölukon, vaikka se oli teipattu kiinni asentoon
ja

paineli umpihangessa rakennustyömaalla eli entisellä sisäpihalla, puutarhassa.

Työpari kahlasi perään läppäskengissään ...

minä kirmasen läpi ruokasalin ja ärtyneen näköiselle keittiönemännälle totean; 

viis kengistäni ja missä olen työkenkä/urheilusadaaleillani tallustanut;

nyt pitää pappa saada satimeen ja motitettua.

Mennä paukkasin köökinovesta ulos pappaa vastaan rakennustyömaalle seisomaan kaivannon reunalle

kuin Justiina ...

noh, sitä kaulinta en sieltä köökistä ennättänyt mukaani ottaa.

Pappa tarpoi ja suoriutui yhdestä kaivannosta,

mutta sitten alkoi papalla ruuti loppua tahi nuoskalumesta kostua ja

pääsimme diplomaattineuvottelujen alkuun.

Jonkin aikaa siinä keskustelu meni ollakko vaiko eikö olla, lähteäkö kylille vai kotia osastolle.

Noh, jopa viimein pappa päätti lähteä takaisinpäin.

Kuis ollakkaan paluu matkalla pappa löysi lumesta metallisen lapion ja sitä sitten heiluttelemaan.

Minä kauhulla katselen ja toivon, jottei työpari saa kiukunpurkauksena lapiosta.

Onneksi pappa ei jaksanut sitä lapiota raahata saati heilutella pidempään vaan jätti sen nätisti seinänvierustalle.

Sitten Tarina lähti kuin hauki makkuulta samaa reittiä takaisin osastolle jelppaamaan pappaa viimemetrien ponnistuksessa ja estämään muiden talven lumiriemuihin pääsemisen.

Sanonnat ovat meillä nyt ...

menee kuin pappa hangessa tahi uppos kuin pappa lumeen.

Hoh'hoi ilta-aamukeikaus, niin jopa on älynvire kohdillaan ja muutenkin vireystilatapissa.

Aamukierrolla kurkistin mummun huoneeseen ja siellähän ol' 

varsinainen kiharapää enkeli pumpul'pilven seassa.

Jokainen taatusti muistaa sen kiiltokuvan enkeli käs'poskella pilvenhattaralla.

Sitten pien' mielikuvaharjoitus XD

Mummu hippasen yön kuohkeissa kiharoissa, ilman tekareita istuu vaippasilppupilvenhattaralla

ja silpun seasta pilkistää jalat ja vain toisessa on sukka ...

iloisena sekä tyytyväisenä sanoen; minä silppusin hyvin!

Minä seisoin ovenraossa äimänkäkenä ja sitten tämän lausahduksen jälkeen karkasi nauru.

Ei voi moittia, kun ilolla päivän rupeama lähtee käyntiin.

Kävin viikolla kirjastossa ja siellähän oli 

taidepläjäys

yksinkertaisen kaunista,

vekkulia

merihenkisyyttä.

Taideteosten

taiteilija.

Kirjastoaukiolla

iänikuisia omppupuita Vr:n keskuspuutarhan ajoilta.

Kun sitä kylillä on tullut kuleksittua 

niin tulipa näpsittyä kuvia

kotokylän kirkostakin.

Lunta 

lunta

lunta

jaksaa vaan sataa

lunta

luistinpaanalla on tilaa

kas'

jo herkesi pyrytys.

 Tasa-arvon aikana

pappa on tehnyt Tuhkimot!

Oikein viihtyisää ehtoota ja olkaa vakaita aikomuksissanne ;o) !