Puiseva tarina ;o)

Heräsin jo ennen viittä, siis ennen kuin herätin ennätti aloittaa kilkatuksensa...

nyt kuoma ylös ja uurastukseen.

Uni jäi tavanomaisesti lyhkäiseksi ilta-aamukeikauksessa.

Töihin marssiessa pää toimi myös tavanomaiseen tapaan ja

arpoi askelten tahdittajaksi 

tule kanssani kylpyyn, tule samaan ammeeseen.

Ralli katkesi kuin olis fiskarssit sipaisseet knips'knaps.

Keskiviikkona ennen klo10.00 täytyy olla pyykkitilaus tehtynä.

Meidän molemmat yököt ovat sairauslomalla ja he sen yleensä tekevät soppelissa kohden vuoroaan.

Muistin kuin muistinkin tehdä sen ja hoksasin vielä ennakoida puhtaaksipetaus viikon tilauksessa.

Olin kiinteistönhoitajan assistenttina oven säädössä ...

Nostamassa ovea, laittamassa prikkaa saranatapsin & naaraspuolen väliin.

Pari mies asukasta siinä tarkkasivat kuinka suoriudun tästä hanslankarin osasta.

Kiinteistönhoitajaahan moinen alkoi naurattamaan ja minä, ilon pilaaja tuumasin hänelle 

suu tukkoon ja rätti heilumaan sano pikkumyy.

Noh, kommentillani oli kiinteistönhoitajaan vallan väärä vaikutus ...

nauru raikui ja minä seistä möllötin ovi sylissä.

Mitäpä siinä olis voinu muuta sanoa kuin; käteni ei ole honganoksat, 

jotta viittisitkö ottaa tuolta ylempää kiinni tämä alkaa pikkuhiljaa painamaan

ja saadaan tämä ovi eli homma roikkumasta.

Saimme kuin saimmekin oven saranoilleen ja sehän korotettuna kulki rataansa kuin unelma.

Pappojen kommentteja kuunnellessa ilo pyki uudelleen rintaan ...

toinen totes; osas tuo meidän ylihoitaja tuonkin ja

toinen höysti; kyllä osasi ja komensi vielä.

Minun kommenti oli kiinteistönhoitajalle ilmaistuna muutamalla kirjaimella; hus hus.

Nauruterapia-annos on nyt nautittu ;o) töihis siitä.

Taisin saada poninhäntääni suuren sulan ja kunnioituksen kannukset ;o) papoilta.

Tunnemuisti kantoi vielä, kun toinen näistä herroista purjehti hitusen äkeänä kansliaan

ja hoitelin eilisen lääkärikierron asioita puhelimella apteekkiin.

Ei plähjähtänyt papan ahteri penkkiin vaativasti, vaan kauniisti siirtyi pois kansliasta, 

kun sanoin; odota hetki olen puhelimessa, tulen kohta.

Erään pikku mummon heräämistä kärkyin pitkin aamupäivää.

N. klo 10.30 menin jälleen hänen huoneeseensa ja olihan rouva herännyt vihdoin ja viimein.

Mummo istui lattialla risti-istunnossa ja hikaisi; sinä luova hummeri tule.

(hummeriksi hän on minua aiemminkin kutsunut)

Minä kysymään; mitä sinä teet ja vastaus oli yks'selitteinen pesen pyykkiä.

Toden totta oli hänellä kädessään kuuriharja ... pala vessapaperia.

Luova hummeri sitten avitti pyykissä ja auttoi rouvan ylös tantereelta kahville.

Ruokasalisalista lounaalta saattelin asukkaita takaisin osastolle.

Kolmas pappa se avaisi sanallisen arkkunsa ja pohtivana tuumasi minulle...

minkähänlaista on etanan elämä?

Lupasin hänelle pohtia tätä filosofista kysymystä ja kertoa hänelle mielipiteeni kunhan olen päässyt jonkinmoiseen lopputulokseen.

Työparille hihkaisin lähtiessäni kuuntelemaan uusia ohjeita fyysisestä ja psyykkisestä rajoittamisesta, jotta lähden pohtimaan etanan elämää.

Olipa miielenkiintoinen luento enkä ennättänyt lainkaan paneutua etanoihin saati niiden elämään.

Mennen & tullen tuli jokunen komia puu kohille.

Joku on iloitellut 

kirmaamalla hangessa.

Vanha

koristekirsikka.

Kirsikat ovat kuitenkin jääneet syömäti

koristeeksi.

Tuulen

pesiä.

Mitä lie sattunut

kaks'larvaiselle männylle?

Kuuraiset 

koivut.

Moottorisaha on

laulanut.

Satukirjan

kuva ... antakaa mielikuvituksen lentää.

Utuiseksi kävi maisemä

ja sehän tietää lisää silmiä hivelevää kuuraa.

Kiitokset, jotta jaksoit tämän puisevan osuuden

ja toivotan väriä elämään

sinulle kylässäkävijä ja höristelkää korvianne, tintit jo virittelevät tit'tyytään!