Originaali sunnuntai

Tässä työputkessa ja pääsiäspyhien aikana on mennyt viikonpäivät ihan hupsankeikkaa.

Aamuvuoroihin mennessä on saanut nauttia ihanaisista kevätkonsertoista.

Konserttoon liittyy kevään edetessä päivä päivältä uusia jäseniä.

( jalkoja eli käsiä, muita raajoja ei ihmisellä ole ...

hmm etu- ja takajalkoja näillä muilla nisäkkäillä, 

hämähäkkeihin kuuluvilla tietysti on sitten paljon enemmän niitä jalkoja, 

mutta vähemmän kuin tuhatjalakasilla eikä käsiä lainkaan)

Pukukopeilta osastolle mennessämme porisimme, jotta moneskos sunnuntai tänään on?

Totesin, jotta elämme oikiaa sunnuntaita ja pääsiäispäivää ;o)

Toinen toteamus oli, 

jotta vuoro menisi sulavasti sunnuntai rutiinilla putken päätteeksi ilman mitään huipennuksia.

Älä luule luuta lihaks', kissanpäätä makkaraks' ... sano vanaha kansa.

Juu-u kaikkea ei pitäisi ääneen virkkoa ...

nukkumaija totes rapasan jälkeen, jotta taidatte olla päissänne.

Me työparin kanssa siihen, jotta mitä sitä puolta tuntia haaskaa aikaa diskuteeraamiseen vastuualueista, oomma päissämme (omahoitajuus).

Sen verran tarkensimme roolijakoa, 

jotta minä hoidan paperihomat eli atk jutut  ja työpari lääkemuutokset virkeimmillä aivoilla.

Johan (vaikei yhtään Johania osastolla olekkaan) aamukierrolla tuli sietä ei toivottua extraa kehiin.

Pääsin soittamaan LVI päivystykseen.

Onneksi päivystäjät ottavat jo todesta soittomme osastolta.

On ollut aikoja jolloin päivystäjä on todennut arkipäivänä palaamme asiaan.

Voihan olla, jotta nimeni on jollakin kröhöm listalla, kun en aikaile soittoa työnjohtoon.

Noh, homma hoitui, mutta kaveri ehdotti tuovansa sellaisen putkihärpäkkeen (ei suukkosuuta) osastolle,

jotta voimme tehdä avaushomman itse.

Minä hänelle totesin, jotta tuolla on rouva vessassa ja vatsa on varmaankin toiminut.

Voisit mennä pyyhkimään pyllyn ja siinä samalla tee alapesut sitten ohjaat käsien, kasvojen ja hampaiden pesuun

ja pukeutumaan.

Tulihan vuodatus tukkeutuneesta rööristä.

Vähän

vielä (rva) västäräkistä aamun kajossa

Mustamarja-aronian

lehtisilmut ovat kesän lupausta pullollansa.

Nämä silmut

ovat koht'sillään hiirenkorvalla.

Peiton kaik'

langanpätkät on päätelty.

Esikoiselle totesin, 

jotta päättelettömätöntä lankaa sitten voi elokuvaa katsellessa rullata & veivata.
Peiton koko on n. 160 x 125 mitä lie venyneenä.

Kevätkesä huivi esikoiselle

mannekiinina kummipoika ;o) partoinensa.

Totesin seisoppa vaikka tuossa ja poseeraus asento oli enemmän armeija luokkaa 

kuin Saimin enkeleillä

Skillat 

ihastuttavat silmää siellä sun täällä pitkin kartanoa.

Olen nyt kuin tämä joulupallo lumenaaurauksessa hankeen hukkuneena

talven ikeestä päässyt

ja

nautin viimeisitä talvilomanrippeistä

lekotellen seinänvierustalla lämpimässä, jos en muuta aktiviteettiä keksi.

(Keksi on uittoväline sekä kahvileipä)

Nauttikaa vielä revanssi sunnuntaista ...

toisesta pääsiäispäivästä ja kevään lämmöstä!