On muuten ihan kusiaisten ja varsinkin västäräkin syy

jotta olen sisäolentona kotiarestissa.

eilisnä päivänä suvisena sunnuntaina, 

joka oli

harmaja.

Keräsin kamerani ja hyppäsin monarkkini satulaan.

Aatos oli, 

jotta ihan nurkissa pyörin, kunhan jätesäkkejä haen jostakin kaupasta.

Jospa sitä ei kastuisi ... ainakaan litimäräksi.

Mietiskelin mihinkäs suuntaan sitä lähtisi.

Ha-haa ABC:lle, jos olis Multasormi auki.

Eikä nyt ole kyse blogiystävä Multasormen vakavaraisuudesta kyse lainkaan, ehei.

Yllättävän paljon oli vitikkotiellä kulkijoita.

Muutama kanssa kulkija jäi seuraamaan selän taakse,

kun näitä 

kulkijoita kuvailin. 

Terve,terve sanoo kusiainenkin.

Siinä kuvia näpsiessä huomaamatta pilviverho oheni.

Oheni vielä ohenemistaan ajeleksiessa eteenpäin.

Voiko kesäisen koreampaa väriä & näkyä olla

kuin ohdake ja (nokkos)perhonen?

Matkani jatkui,

eikä se ollut ohdakkeinen vaan pyörän renkaat pyörivät sulavasti etiäpäin.

Eihän sitä tosin äkkijarrutuksiltakaan voinut välttyä ;o)

Olisitko itse ajanut ohi tästä

romanttisen hennon näköisestä piennarkasvista?

Entäs 

päivänkakkarasta

tahi

ruiskaunokista?

XD seuraava pidempi stoppi olikin västäräkin hyppelyiden ja pyrähtelyjen seuraaminen.

Västäräkin eväsroskat 

ovat ihanan väriset. 

(klikkaa kuva isommaksi)

Lisää korento

muonaa västäräkin vahvistukseksi.

Tätä ruokailua oli mukava seurata tovi,

 jos toinenkin.

Kellon viisarit olivatkin pitäneet kiirutta siinä suvisunnuntain menoa ihmetellessä.

Läksin sitten ABC:tä kohden paluumatkalle.

Multasormi ei ollut auki.

Yks' sinkkiastia on siis yhä ilman elossa olevaa kukkasta.

XD eikä sieltä ABC:ltä lähtenyt mukaan kuin puol'litraa keltasta jaffaa.

Wichy hylly oli tyhjä lukuunottamatta muutamaa makuvesi pulloa.

Niin oli kuuma ja jano, jotta kaik' muu unheuttui ja oli tois'arvoista.

Kolme kilsaa suuntiinsa = kuus' kilsaa 

ja aikaa siihen kului reips neljä tuntia.

Näitä paitahihasillaan päiviä ei ole päntiönään ollut,

 niin johan käsivarsissa kukkii aurinkoihottuma.

Palsamia

"haavoille" on ollut sisäolentona olo.

Naapurin rouvalle tässä alkukesästä juttelin mukavista kivenmurikoista, 

joihin voisi maalata pari miirua,

jos vain jostain löytäisi.

Hänpä sitten toi murikoita, kun hyvän muotoisia silmiin sattui.

Olin vallan kauhuissani, kun hän kipeän selän ja lonkan kanssa oli ollut kivien keruulla.

Tuumasi minulle; nyt voi maalata pari kissaa ja siilin ;o)

Ihan tyhjän takia

ei naapurin rouva kiviä roudannut.

Saas nähdä mitä tuleman pitää ...

Kauniita unia ja ihastuttava huomista sinulle!