maanantai 2. heinäkuuta 2012

On muuten ihan kusiaisten ja varsinkin västäräkin syy

jotta olen sisäolentona kotiarestissa.

eilisnä päivänä suvisena sunnuntaina, 

joka oli



harmaja.

Keräsin kamerani ja hyppäsin monarkkini satulaan.
Aatos oli, 
jotta ihan nurkissa pyörin, kunhan jätesäkkejä haen jostakin kaupasta.
Jospa sitä ei kastuisi ... ainakaan litimäräksi.

Mietiskelin mihinkäs suuntaan sitä lähtisi.
Ha-haa ABC:lle, jos olis Multasormi auki.
Eikä nyt ole kyse blogiystävä Multasormen vakavaraisuudesta kyse lainkaan, ehei.

Yllättävän paljon oli vitikkotiellä kulkijoita.

Muutama kanssa kulkija jäi seuraamaan selän taakse,
kun näitä 



kulkijoita kuvailin. 

Terve,terve sanoo kusiainenkin.

Siinä kuvia näpsiessä huomaamatta pilviverho oheni.

Oheni vielä ohenemistaan ajeleksiessa eteenpäin.

Voiko kesäisen koreampaa väriä & näkyä olla



kuin ohdake ja (nokkos)perhonen?

Matkani jatkui,
eikä se ollut ohdakkeinen vaan pyörän renkaat pyörivät sulavasti etiäpäin.

Eihän sitä tosin äkkijarrutuksiltakaan voinut välttyä ;o)

Olisitko itse ajanut ohi tästä



romanttisen hennon näköisestä piennarkasvista?

Entäs 



päivänkakkarasta

tahi



ruiskaunokista?

XD seuraava pidempi stoppi olikin västäräkin hyppelyiden ja pyrähtelyjen seuraaminen.

Västäräkin eväsroskat 



ovat ihanan väriset. 
(klikkaa kuva isommaksi)

Lisää korento



muonaa västäräkin vahvistukseksi.

Tätä ruokailua oli mukava seurata tovi,
 jos toinenkin.

Kellon viisarit olivatkin pitäneet kiirutta siinä suvisunnuntain menoa ihmetellessä.

Läksin sitten ABC:tä kohden paluumatkalle.

Multasormi ei ollut auki.
Yks' sinkkiastia on siis yhä ilman elossa olevaa kukkasta.

XD eikä sieltä ABC:ltä lähtenyt mukaan kuin puol'litraa keltasta jaffaa.
Wichy hylly oli tyhjä lukuunottamatta muutamaa makuvesi pulloa.
Niin oli kuuma ja jano, jotta kaik' muu unheuttui ja oli tois'arvoista.

Kolme kilsaa suuntiinsa = kuus' kilsaa 
ja aikaa siihen kului reips neljä tuntia.

Näitä paitahihasillaan päiviä ei ole päntiönään ollut,
 niin johan käsivarsissa kukkii aurinkoihottuma.

Palsamia



"haavoille" on ollut sisäolentona olo.

Naapurin rouvalle tässä alkukesästä juttelin mukavista kivenmurikoista, 
joihin voisi maalata pari miirua,
jos vain jostain löytäisi.

Hänpä sitten toi murikoita, kun hyvän muotoisia silmiin sattui.

Olin vallan kauhuissani, kun hän kipeän selän ja lonkan kanssa oli ollut kivien keruulla.

Tuumasi minulle; nyt voi maalata pari kissaa ja siilin ;o)

Ihan tyhjän takia



ei naapurin rouva kiviä roudannut.


Saas nähdä mitä tuleman pitää ...

Kauniita unia ja ihastuttava huomista sinulle!






















8 kommenttia:

  1. Hienon muotoisia kiviä olet saanut :)

    Kurja juttu tuo aurinkoihottuma, vaikka ei tosiaan ole tänä kesänä varmaan liian usein vaivannut.

    VastaaPoista
  2. Meillä oli eilen ihan sama tunnelma. Alussa näytti, että tulossa on sateinen inhottava päivä, mutta ulkona oli niin ihana kesän tuoksu ja ilma. Oli vesisadetta, poutaa, aurinkoa, kaikkea. Takapihalla myös muurahaisia...

    VastaaPoista
  3. Korreita on kuvat kuten yleensäkin luonnon antimet. Parantelehan aurinkoihottumasi!

    VastaaPoista
  4. Aurinko ihottuma hankala,paranemisia,kauniita kesäisiä kuvi:))

    VastaaPoista
  5. Noo eihän tuosta pitkä mullanhakumatka tullutkaan :).

    Päivänkakkara on yksi suosikkikukka...monien muiden ohella...

    VastaaPoista
  6. Nyt on todella ohdakkaiden ja päivänkakkaroiden aika. Samoin koiranputket tekevät kukintojaan.

    VastaaPoista
  7. En olisi minäkään ajanut ohi siitä ihanan vaaleanpunaisesta kukasta vaikka sen nimi ei nyt tule äkkiseltään mieleeni.
    Aurinko ihottuma ei ole mukava kaveri joskin tänä kesänä se ei minua ole pahemmin häirinnyt hieman vain käsivarret ovat kuivemmat ja karheammat.
    Minulla on kivikissa hätyyttänyt pesän rakentajat terassilta,että on niistä hyötyäkin.

    VastaaPoista