torstai 11. kesäkuuta 2015

Rouvas kävelyä

Tämä viikon teemana on ollut kävely.




Sitä on ihan kuulkaas pitänyt ajatella askelta ottaessa 
kuinka se askel otetaan ihan oikeaoppisesti.
Juu'u eikä jalkaa kuormittava paino vähene lainkaan, 
vaikka hartiat nostaa korviin.
Ehei, ei sitten gramman grammaa, ei edes sadasosia XD.

Maanantaina tuli käveltyä se murtumaton jalkapöytä ihan turvokkeeseen
ja murtunut varvaskin huusi armoa.

Pakkoko sitä on kävelyä on ahnehtia varsinkaan isolla kirkolla, 
missä julkinenliikenne on mitä parhainta. 
Noh, ei ne kerrallaan kävellyt matkat huimia pituudeltaan olleet, 
mutta kun kaiken kävelyn räknäsi yhteen
 niin johan siinä tuli otettua askel jos toinenkin.

Tytär ei kertonut pikku-ukolle & rinsenssalle, 
jotta me esikoisen kanssa tulemme kyläilemään.
Sovimme tyttären kanssa treffit Töölönlahden rantaan johonkin kohtaan.

Siellä rannalla oivalluksen tapahduttua kirkkaalla äänellä duettona kajahti yks'kaks' 
täti ... ja mummu.
Esikoinen oli enempi näkyvillä kuin minä ;o)

Olin nähkääs puskassa, mutten pissalla



vaan kameralla tähtäilemassä tätä haapanaa.

Kävimme esikoisen ja tyttären kanssa helssaamassa ystävätärtäni Laakson sairaalassa.
Oli ihanaa nähdä, jotta hän voi mitä mainioimmin olosuhteisiin nähden. 

Kannatti ottaa jok'ikinen askel.

Kävin pyöräkävelyllä pikkukaupunkimme puistoissa.

Omenapuiden kukinta



on aivan valtaisaa.
Pörriäisiä ei vaan kovin näkynyt. 
Taisi olla kova puuskittainen tuuli pörriäisille liian suuri kiusa
ja ne pysyivä kotosalla.

Koristeomenapuun



korean värisiä kukkasia.

Alppiruusuja,on ilmeisesti alkukesän viileys kurittanut,
kun kukinta oli hyvin, hyvin niukkaa.

Runsaudenpulan illuusio tuli, 
kun työnsi nokkansa sekä kameransa hyvin likelle sitä ainokaista kukintoa.

Hassun vaaleanpunaisia



alppiruusunkukkia.
Ehkä lienee syynä, etteivät ole vielä kunnolla auenneet.

Näissäkään kukkasissa  ei pörrännyt lainkaan pörriäisiä.
Ainoa kukkapenkissä pörrääjä oli puistopuolen työntekijä.

Kirjastoaukiolla ukkolaukat olivat kertakaikkisesti



mitä upeammassa kukassa.
WoW mikä väri, oih'.

Sitä on siis tullut käveltyä monensortin permannolla,
paitsi metsässä ei askeleen askelta.

Aho-orvokilla



toivottelen 
lämpöisiä päiviä,
jotta halukkaat voisivat kävellä ahonlaitaa ilman paitaa!



11 kommenttia:

  1. Kauniita kukkasia. Aurinkoista viikonloppua:)

    VastaaPoista
  2. Taitaa toistaiseksi olla käyttöä villapaidalla :), mutta toivotaan toivotaan.

    VastaaPoista
  3. Eipä taideta kulkea vielä hetkeen ilman paitaa ahohlaitoja. Ilmat on, mitä on.
    Pikkuväkeä kannataakin lähteä yllättämään, vaikka kipu jyystää varvasta, samoin on kukkasten kuvaaminen.
    Kauniita ja kaunisvärisiä kukkasia, aho-orvokki ihanin.

    VastaaPoista
  4. Oli taatusti hauska yllättää pikkuiset.
    Upeita nuo kuvat kukkivista puista.

    VastaaPoista
  5. Olen todella kateellinen kukkakuvillesi. Täällä ei nyt mikään tahdo esittää koreuttaan.
    Oma "kävelyni" on ollut tikkailla ylös ja alas - ei alkuunkaan tarkoitettu kroppani kilomäärään ja sen ikään.
    Ja toivotaan että kesä tulee :)

    VastaaPoista
  6. Kauniita kuvia! Tänään oli lämmintä niin täällä kuin sielläkin. Ilman paitaa olin eka kertaa tänä kesänä. Ilman paitaa sinäkin voisit ihan hyvin olla - puskan takana! (Anteeksi, tämä ei ollut mikään ulkonäköarvostelu, vaan ihan puhdas kömmähdys!")

    VastaaPoista
  7. Eipä ole noita pörriäsiä liiemmälti näkynyt, harmi.

    Komeaa kukkaloistoa olet taas löytänyt kameran tähtäimeen :)

    VastaaPoista
  8. No on hieno kukkaloiste - täällä Kainuussa on niin kylmää että omenapuunkukinnotkin ovat vasta nupulla. Mutta ailakit ja metsätähdet kukkivat kylmyydestä huolimatta.

    VastaaPoista
  9. Kauniita kukkasia. Hyvää juhannusta sinulle Tarina :)

    VastaaPoista