Terveyskeskusretkiä

Sitkiä on tämä viirus totisesti.

Niinpä tympääntyneenä koko tautiin kilautiin työterveyshuoltoon eilisnäaamuna.

Yhtä vireästi lompsin terkkariin

kuin maisema oli räntäsateisen harmaja.

Odotushuoneessa istuskelin ensin ihan itsekseni.

Herrashenkilö tuli sitten kotvan päästä odottelemaan vuoroaan muutaman tuolin päähän.

Tämä herra olikin rokotettu gramofonineulalla kuten minutkin ;o)

vanhat akkainlehdet saivat olla sijallansa.

Keskustelimme merestä, soista, hetekoiden korjaamisesta ...

Aiheena oli kierrätys, kun jotakuta kutsuttiin sisälle tutkimukseen

eikä meistä kumpainenkaan kuullut nimeä kunnolla.

Me jatkoimme porisemista ja kello tikitti eteenpäin.

Portaita kipusi hoitaja, jonka tiesin olevan ilmoittautumistiskillä ilmoittautujaa vastapäätä.

Kerroin, jotta jotakuta kutsuttiin,

mutta emme kuulleet nimeä ja

olemme nyt hieman epävarmoja olisiko meistä jommankumman tullut reagoida kutsuun.

Hän ystävällisesti kysäisi kenen vastaanotolle olen menossa.

Omasta ajasta oli kulunut 20 min.

Eikä aikaakaan, kun hän tuli takaisin informoimaan meitä ...

kaksi potilasta on jonossa.

Totesimme herran kanssa,

jotta tässähän me sitten odotellaan rauhassa.

Rupattelimme matikoista, niiden pyynnistä, mädistä &loisista , kun kuulin kutsun käyvän.

Yskänpuuskanestäjä eli vesipullo pyörähti repun sivutaskusta ja pyöri tuolien alle.

Me molemmat jutustelijat hyökkäsimme pers'pystyssä sitä pulloa kiinniottamaan.

Tulipa lääkärikin siihen katsomaan kökkimis-konttaamistamme.

Herra hihkaisi viel'ä perään vaarinsa vinkin, Sulon molemmin puolin saa matikkaa,

mutta Sulona kannattaa madetta narrata ...

Lääkärillä heilahti kulmakarvat ja ilme olisi ollut kuvaamisen arvoinen XD.

Lääkäri aloitti jo matkalla tutkimushuoneeseen haastattelun ... että yskää ?

Hyvät hyssykät sentään, kun tutkimuksessa päästiin keuhkojen kuunteluun.

Hengitä oikein syvään ja vielä ja vielä ja vielä ...

sitten iskikin sellainen yskänpuuska, jotta huh huh.

Minä köhiä räyskytän vedet silmissä ja mitä tekeekään lääkärisetä?

Tirskautti kolme iloista aivastusta, 

johon en malttanut olla lohkaisematta;

kiitos myötätunnosta!

Jostain syystä lääkäri klikkaili labrasivuille ja

hölmistyneenä totesi; eihan sinusta ole otettu labroja kymmeneen vuoteen.

Mitäs minä siihen muuta kuin, eipä ole määrätty, minkäs teet.

Kirjoittipa sitten lähetteet kaikesta mahdollisesta ja vissiin muutaman vallan kannatuksen vuoksi XD.

Lompsiessa kotiin iski sitten kauhu.

Höps' neulat eivät kauhua herätä, mutta mistä se pissinäyte otetaan !!!?

Jos sellainen sisuskalut ylösalaisin kääntävä yskänpuuska tulee ja rakko on pinkeänä näytettä voip' olla,

jotta lantionpohjanlihakset sanovat yhteistyön irti ja näytteen saa vääntää sukasta.

Kun kaikki tuskailevat,

jotta labrassa saa odottaa, odottaa ja odottaa niin minähän varustauduin odotottamaan.

Hihittelin mennessäni mitenhän se näytteen anto sujuu käytännössä?

Olisikos helpompaa pyytää putket ynnämuut pelit ja pensselit niin tiedän mitä pitää tehdä?

Pääsin labraan kunniakkaasti kaikki näyteet sisällä pyöreässä muodossani XD.

Hmmm ... mitähän kaikkea sitä lääkäri ruksasikaan otettavaksi.

Päätin sitten soittaa kissan polkkaa vuoronumeromasinalla.

Ainoa mitä en painanut oli ykköstyypin diabetes ja töihinmenijä.

Sain juur' laitettua mustan makkaratakin naulakkoon niin jo tiittasi vuoronumero.

Jep' jep' sen kun pääsin vessassta ulos niin jopa taas vuoronumeroni vilkkui.

Kuljin näytteenotosta kuin liukuhihnalla toiseen.

Oli lääkäri laittanut täpän myös ekg:n kohdalle.

Ennätin just' asettaa ahterini tuolille ja ottaa kutimen esille,

kun jälleen valotaululla tuikki numeroni.

Astuin sisään tutkimushuoneeseen sanoen,

jotta nyt täytyy antaa moitetta.

Hoitaja oli vakavailmeinen ja minä jatkoin ...

kaikki sanoo, jotta labrassa joutuu aina odottamaan ja minä varustauduin kunnolla. 

Otin kutimen mukaan, mutta en ole ennättänyt sen ensimmäistä silmukkaa pyöräyttämään.

Voitte arvata, jotta hoitajan vakavuus suli hymyksi.

Tulipa näkökulmaa "taviksena" hoitajantyöhön ja asiakkaan kohtaamiseen.

Kokemus tuli vielä ihan hyvään saumaan,

kun lähden työkiertoon tk-sairaalan osastolle.

Kyllä tämä olo tästä kirkastuu

ja kohenee

vauhtiraidoiksi asti ;o)

Usko on luja 

kuin honganpuna

Rinsenssallakin oli ensikokemus

mummulan syöttötuolista.

Silmät vaan kysyvät mitä ihmettä nyt keksitte.

Himalayasta

tuli

pika

pipo Novita talvi 2010 malli 35 ohjeella.

En kuitenkaan ompele tuota resoriosuutta sisäpuolelle kuten ohjeessa neuvotaan 

vaan baskeri saakin olla lömppä pipo.

Juu-u sitten voip' resorin pyöräyttää sisäpuolelle, jos on läpivinkka korvasta toiseen.

Nauttikaa talvesta ja sen riemuista!