Kesäaika

Totta puhuakseni en ollut ihan vireimmilläni tänään aamuvuoroon herätessäni aamusella.

Uskottako?

Kello näytti viittä, mutta sisäinenkello oli sitä mieltä, jotta on ihan oikeasti neljä.

Mopopojatkin pöristelivät vasta rii'uulta kotiin.

Luontoäitikin oli sitä mieltä,

jota ihan ilimanaikaista hapatusta tuo

 KESÄAIKA

 ja roiski lunta-räntää sen kun ennätti

ja saapi siitä varotella ;o).

Sää oli

 kuin morsian häikäisevimmillään

töistä lähtiessä.

Kyynelehtien ja tihrustaen tiirailin kotimatkan maisemat XD.

Ei tullut edes mielen viereen aamusella ottaa aurinkolaseja mukaan.

Eikä ne olisi repussa edes leipää pyytäneet.

Maaliskuu kukkii vielä

kuurankukin.

Luonto kuitenkin

on ottanut valosta vaarin.

Aamuruskon

honganpunaa

on jo rahtunen

oravan leuan alla ja käpälissä.

Käpytikka tekee tiettäväksi,

jotta täällä minä olen kaupunginosan komistus.

Tällä erää lampunkuuppan pärryytyksen kuulin jo etäältä

eikä se ollut säikähdystestaus riskinhallintaan.

Muutaman kerran olen osunut kohdille niin,

 jotta olen säikähtänyt kunnolla ja melkein on ollut kehnot pöksyssä huh.

Vares se päätti kantaa

parkin pesänteko tarpeiksi.

Kottaraisia ei vielä ole,

mutta puluja on.

Mikäs se on pälvessä

lämpöisellä kivellä vihertää ja päivää paistatella. 

En olisi uskonut aamusella räntämyräkässä, 

jotta vaahteranvihreää elämäniloa kuvaan iltapäivällä kotimatkalla.

Uskokaa yhtä vahvasti 

vaahteran siemenen tavoin kevään voimaan

ja nauttikaa näistä keikkuvista kevätpäivistä!