Humiseva harju ja huokausten silta

Äkkiä sitä unhoittuu kuinka naurettavaa työnteko voi olla!

Viikon olen ollut sorvin ääressä omalla osastolla lukkojen takana ;o)

 ja

 elän varmaankin yhtä vanhaksi kuin Metusalem.

Pappaa olin avittamassa aamupesuissa hänen istuessa pytyllä.

Kesken alapesujen rupesi

papalla runosuoni sykkimään.

Ei se ihan E Leinoa pukannut,

mutta riimit olivat kohdallaan XD

Minä olen höpö

ja

**** on pöpö.

Repesin 

ja nauroin vedet silmissä.

Kuivailin naurunpisaroita silmistä todeten hänelle,

 jotta jos jatkaa samanmoisella lyriikalla niin on minun vuoro päästä pytylle vai saanko yhden teippivaipan,

 kun omat tenat ovat vielä kaupanhyllyllä.

Arvostan suuresti heitä, jotka työskentelevät vuodeosastoilla vuodesta toiseen,

sydämen palolla,

mutta minun luonteelleni sopii paremmin tämä lukkojen takana olo.

Sairaudesta huolimatta elo täysin rinnoin ja elämänmakuinen tunteiden kirjo.

Muutakin kirjoa sitä männäviikolle mahtui.

Juuri on saatu juurihoito loppuun ja hampaassa ihan upouusi paikka.

Jo vain sitä voi pureskella pelkäämättä kuinkas käy väliaikais'paikalle.

Tytär & rinsenssa tulivat minua vastaan hammaslääkärille,

kun aioimme viettää osan vapaapäivästäni kierrätyskeskuksen katselmuksessa.

Kierrätyskeskuksen ovi on hammaslääkärin oven naapuri.

Nalle Karvatassu menetti emonnsa surullisesti vuonna 1953

mutta sai uuden kodin ja viel' kerran pikku-ukon & rinsenssan luona.

Mummu kaivoi kuvetta 10 euroa per kirja, ei paha hinta lainkaan.

Mikä parasta, liki kuuskymppisissä kirjoissa on niiden kieli.

Sieltä löytyy uusia herkullisia sanoja pikku-ukon sanavarastoon,

aikanaan myös rinsenssan.

Vaikka pikku-ukko on vasta 3 v ja "liikunnallisesti lahjakas"

niin tarinoita rakastavana hän jaksaa kuunnella niitä ties kuinka pitkään.

Mikä lie karhu

 on parkin

ravisuttanut männyntyvelle?

Ei merkkiä tiekarhusta eikä vettä ole vielä niin paljon, ettei asialla voi olla edes merikarhu.

Onkohan sittenkin asialla pettuleipätarpeiden verokarhu?

Lumessa ei ole arvoituksen ratkaisevia johtolankoja saati villalankoja.

Kevättuuli humisuttaa Salpausselän honkia.

Vihreänä on kateudesta jäykempi tagontaivuttaja saapi seurata

 millaisiin taivutuksiin tämä ikivihreä kykenee tuulen tanssittaessa.

Tuulella on ollut aamusta asti iloinen puhti.

Läksin kauppaan ja niinpähän myötätuuli sai mummunkin juoksemaan mahanalus täynnä jalkoja XD.

Iloisesti kaappasi mukaansa ja kippas'kappas olihan olo kuin lennokilla.

Hyvä, kun kuomat sipaisivat silloin tällöin maankamaraa.

Ei ollut tanakkaa tallustusta telluksella.

Rautatiensillasta tulikin sitten huokausten silta.

Pää sai pyöriä kuin pöllöllä,

 jotta saapi vetastua keuhkot täyteen leikkisää ilmaa jostakin ilmansuunnasta.

Jäistä  & huimaa oli kauppaan meno, mutta piankos se aurinko 

puroja puuhaa.

Olen kutonut 48 ketaroihin sukkia.

Kutoessa välleen mietityttää 

hmmm ... kaulaliinakos tässä puikoilla olikin.

Pääsenpäs jälleen Joulupukin puuhiin XD,

kun pikku-ukko siskolle sen auringonkukan kerran toivoi.

Rinsenssa antoi sille aidolle tekoauringonkukalle kyytiä 

ja pikkuäidin kertoman mukaan siitä lähti erinomaisen paljon mujua ylt'ympäriinsä.

Ei parane kukkaa rapsuttaa kuin kapista koiraa.

Kun kahdeksan kuukutta tuli rinsenssalla täyteen,

 hän päätti vaihtaa perspektiiviä maailman tarkasteluun ja nousi seisovilleen sekä astelemaan "puita pitkin".

Uusia näkökulmia

ja vinkeää viikkoa sinulle!