Härkäviikot ja reikäleivät

Ah, arki on alkanut eikä enää tarvitse ( ehkä ) niin kamalasti muistella mikähän viikonpäivä on menossa.
Loppiaisena elin sunnuntaita ja loogisestihan sitten seuraava päivä on maanantai. Pahus, kun tämä uusio maanantai ei sitten millään natsannut torstain töiden kanssa. Allakkaa sai ihan päntiönnään tavata, että kaikki tarpeellinen tulee tehtyä
(näytteet otettua).

Seitsemän päivän työputki on urakoitu ja on vapaaviikonloppu ja vielä maanantaikin vapaata.
Tälle viiikonlopulle on kertynyt melkoinen määrä "pitäisi tehdä" askareita. Eiköhän ne kaikki tule hissunkissun tehtyä.

Päivä on ollut taas aivan ihana pakkasaurinkopäivä. Aamulla oli pakkasta - 19 astetta. Voimistelin melkoisen määrän kampetta ylle ja kävin kävelyllä ennen kauppaan menoa. Auringon valo siilautui puiden runkojen välistä ja teki kauniita auringonläikkiä vitilumeen. Koivujen oksistot olivat yön aikana saaneet kauniin kuuraviitan ylleen. Maisema oli siis kuin satukirjasta.
Uuden vuoden aaton sormien palelluttaminen on vielä niin hyvin muistissa, että jätin kameran kotiin ettei tule kiusausta kameran esiin kaivamiseen ja kuvaamiseen.
Karu totuus pläjähti sitten vasten kasvoja, kun ei kulkenutkaan enää myötätuulessa. Huh, että olikin kipakka viima. Tuntui ihan, että lihat tipahtavat naamasta.

Kotiin päästyäni aloitin sitten pitäisi tehdä listan askareita.
Petivaatteet vaihtoon ja pyykkikone jumpsuttamaan niitä puhtaaksi.
Makkarasoppa kypsymään ja sitten kuusen kimppuun.
Kuusen riisuminen kesäteloille on muuten ihan jes juttu, mutta kynttilöiden saaminen siististi laatikkoon on hitusen verran poskilihaksia piukentava juttu. Sitä sähköpiuhaa tuntuu olevan aivan liian paljon laatikon kokoon nähden ja sitten täytyy vielä jotenkin saada tehdyksi töpselillekin pesä. HUH HUH nyt ne kynttilät ovat laatikossa eikä tarvinnut edes istua laatikon päälle
; ) saadakseen sen kiinni. Koko joulukoristelaatikon sain kommelluksitta vietyä kellariin. Sitä sietää miettiä miksi sen laatikon täytyy olla niin iso, kun kuskaaja on lyhyt. Ilmeisesti sitä haluaa haastetta kellarinportaissa kulkemiseen pari kertaa vuodessa.
Kuusesta on jo larva nipussa, mutta loppurunko töröttää vielä jalassansa.

Otin tietysti vapaapäivän kunniaksi kunnon tuupluurit makkarasopan päälle. Puhelin sitten kahden keikan tunnarilla herätti. Puhelin on jäänyt joululta voimistuvalle äänelle ja johan se on saanut tillittää köökinpöydällä kotvan ennen kuin äänenvoimakkuus on tapissa ja se kuuluu makuriini ja minä sen vielä noteeraan. Noh, kerkesin kuuntelemaan tuu-tuu-tuu ; ) en kuintenkaan kommentoinut luuriin en tuu.

Pitäisi vissiin lähteä tekemään sille loppu kuuselle jotain. Mitäs' , jos istuttaisikin nopeakasvuisia köynnöskukkasia ja kuusen törö olisikin kukkatukena seuraavaan jouluun ; ) ?
Ei tarvitsisi laittaa punoksiakaan kuusenoksille hih.

Noh voi rökäle se kuva katosi maailman tuuliin. Ottakaa sininen kuusenpallo kiinni, jos kohdalle sattuu.

piti käydä uudelleen pallo koppaamassa.

Mukavaa lauantai-illan huumaa jok'ikiselle kylässä kävijälle!