Ai, mikä?
Noh, tuo oikea käsi.
Yksi vuoro reippaassa osastotyössä ja toinen enemmän niikusta pillerien pyörittäjänä.
Iltavuoron (osastotyö) jälkeen otin suosiolla särkylääkkeen,
kun aamuvuoroon piti kukonlaulun aikaan herätä.
Sitä lyhyttä unenaikaa ei parane haaskata lainkaan.
Myöntää täytyy, jotta kyllähän ranne väsyi ja voima kädessä oli sitä sun tätä.
Tavarat kuitenkin pysyivät kädessä.
Testaustuloksia ovat nämäkin
vilttitossut esikoiselle.
Novitan joululehden 2012 ohjeella (46) lankana Novitan Puro retro.
Toisen vilttitossun pyyhkeet pieksivät paremmin eli huopui paremmin.
Esikoinen tuumasi aiheesta, jotta toinen on selvästi oikean jalan ja toinen vasemman.
XD molemmat tossukat menee siis oikeaan jalkaan.
Tulipa oltua välillä kameran toisella puolen.
Kukkahatuton
hattutäti.
Naapuri tuli vastaan porraskäytävässä ja totes a'ha ja hekotteli mennessään.
Kotimaisen elokuvan aarteitahan on se Hilja maitotyttö,
mutta Hiljan ikääntyessä
on kyseessä maitomummu.
Seuraavaksi mummu oli siellä kameran tavanomaisella puolella.
Kerrankin osu ja uppos ;o)
Rinsenssa pysyi
kotvan paikoillaan.
Häähattu poti akuuttia sulkasatoa ja kokeili millaista on olla lättähattu ;o)
Luistaa vaan jalan alla ikävästi.
Tänään aamusella astellessa töihin tintti jo lauloi, jee!
Tintti laulaa pyryn eellä, sano vanha kansa.
Työpäivän jälkeen astelin ja pistelin radanvartta
Giganttiin hakemaan sitä syntymäpäivälahjaa pikku-ukolle.
Myyjä katseli minua ja piti sitten myyntipuheensa.
Totesin hänelle kameran tulevan syntymäpäivälahjaksi.
Oli ihan pakko pitää sellainen jännitystä lisäävä "taidepausssi"
... 4-vuotislahjaksi jo noin vuoden valokuvanneelle pojannassikalle.
Jatkoin sitten, jotta mummukin haluaa kuvata pikakuvia eikä vaan veivata järkkäriä.
Olipa kivoja ylläripylläri katsottavia
silmänilona "tylsällä kuolemansuoralla".
Autollisia kotimatkalaisia ei ollut vielä liutana liikkeellä niin kuulinpa toisenkin ylläripyllärin.
Solisee, juu-u solisee
ja solisi se pien' puropahanen.
Koskikara ei kuitenkaan pomppinut rapakivillä.
Aurinko laski mailleen
kotimatkan aikana.
Nyt on tintin pyry ulkona.
Puikkeja sekä enkeliä en ole vielä löytänyt.
Aikaa on vielä Nuuttiin asti.
Jos niitä ei siihen mennessä löydy,
niin puikkien koristaessa pöytää syön Jussina uudet potut.
;o) tietysti ne enkeliä eskortteeravat puikit pitää sitä ennen löytää.
Toivotan sinulle iloisia ihastuksen yllätyksiä
ja pilkettä silmäkulmaan!
oi! Jännää ootella pikkumiehen kuvia :)
VastaaPoistaMe ollaan annettu kameraa välillä lastenlapsille ja hauskoja kuvia on saatu "palkinnoksi"
Mutta että oisi oma kamera :) siinäpä ideaa!
Mukavaa loppuviikkoa sinne!
tuksu
Kiva postaus, pilkettä silmäkulmassa riittää! Leppoista viikonvaihteen aikaa.
VastaaPoistaVarmaan mieluinen lahja,kuvia odotellaan.Mukavaa loppuviikkoa ♥
VastaaPoistaIhastuin huopikkaisiin. Teen niitä itsekin, mutta otan sinun tekemistäsi vinkin vähän lisätä väritystä. Kauniit tossut.
VastaaPoistaMolemmissa hattuladyissa on tyylikkyyttä, vaude.
Kameralahja on kehittävä ja jos lapsella on innostusta, niin hänestä ennättää tulla vaikka millainen kuvaajaa.
Vietetäänkö teillä päin Nuuttia? Varaatko hedelmiä, nameja vai euroja nuuttipukeille, kun tulevat kylään viemään joulun pois.
Kiitos iloisesta postauksesta. Mukava oli tätä lukea näin iltavuoron päätteeksi, ihana kevennys. Kauniit on nuo huopatossut ja varmasti lämmittää pitäjänsä jalkoja! Mukavaa loppuviikkoa sinulle, iloinen hattutäti!
VastaaPoistaHyvä Sinä!
VastaaPoistaVähitellen tulet ulos "kuorestasi", jollaiseksi olen Sinut kuvitellutkin! Tällaiset kuvat panna itsensä "likoon", tuovat kummaa läheisyyttä blogin lukijoille.
Ja tuo kamera "pikkumiehelle" on varmasti hieno juttu! Kokemusta on, kuten tuo vaimoni tuossa yllä vihjaili!
Kenties enkelitkin viihtyvät talvella paremmin sisätiloissa..pakkanen kangistaa siivet.
VastaaPoistaOikein kivat huopatossuset ja tupsun värikin juuri oikea :)
VastaaPoistaDigikamerat kannustavat lapsia kuvaamaan, kun lopputuloksen näkee heti. Järkkäri onkin tuonikäisen käteen vähän turhan raskas ja hidas.
Ihanat huopatossut. Minä en ole uskaltanut vielä huovutusta kokeilla. Tosin olen pysynyt lahjoitusten turvin huopatossuissa. Nykyisissä on vielä kumipohja, joten sopivat vaikka ulkokäyttöön.
VastaaPoistaVai tietää tintin laulu tuiskua. Täälläkin tintit tirskuttivat pellon laidassa. Luulin, että tulee kevät. Tulikin sitten lunta. Viisaus on siis faktaa. Mukavia kuvaushetkiä sinulle ja pikku-ukolle.
Ompa somat tossut.
VastaaPoistaPyryä tiesi täälläkin tintit, kylmä viima lennättää lunta.
Nykyisillä kameroilla on lapsenkin hyvä harjotella, ties millanen kuvaaja pikku-ukosta kehittyykään.
Oletpas kutonut hienot huopatossut. Minun omat kutomiseni ovat kuin harmaa lanka sinun kutomisiin verrattuna.
VastaaPoistaKamera on mainio lahja ja siinähän on pikku-ukolla sitten mainio opettaja vieressä.
Komiat ovat tossukat ja maitotyttö.
VastaaPoistaNo ihan varmasti nelivuotias näkee vaikka mitä kuvattavaa ja kamerahan on vain yksi vempele muiden joukossa :).
Ihanat huopatossut!
VastaaPoistaIhanat tossut! Pikku-ukolle onnea upouudesta kamerasta. Varmasti löytää erilaisia kuvakulmia kuin aikuiset.
VastaaPoistaIloisen näköinen hattutäti :)
Oi, maailmaa pikku-ukon kuvakulmasta; tästä tulee vielä hauskaa :))
VastaaPoistaEi oo lauleskellut tintit täällä mutta pyryä on kyllä ollut. Maitotyttö on aika taikuri kun meinaa Puppysta saada juotavaa *virn*
Mukavia päiviä ja hauskoja luontoretkiä <3
Ihanat vilttitossut. Mukava kirjoitus ja ihana pikku-ukko.
VastaaPoistaNaapuri on varmaan ajatteli, että se on taas se aika vuodesta ;-) Onnittelut Pikku-Ukolle!
VastaaPoista