Mikähän viikonpäivä se on tänään?

Numeroissa se on toinen päivä.

Pyhän jälkeen tulee maanantai, mutta mikäs se tämä maanantai oikeasti on.

Piti ihan sanomalehdestä ja puhelimesta katsoa ja varmistaa, 

jotta keskiviikkohan se tänään.

Oishan sitä voinut allakastakin katsoa.

Kyllä Mummot tietää XD

vaikka mummulla olikin tieto hakusessa.

Noh, uuden vuoden päivä siistasi sitten sateella edellisen vuoden viemäreihin.

Maaliskuulla sitä olisi hyvinkin tyytyväinen näihin pulussa-asteisiin ja loriseviin viemäreihin.

Lumihangilla on luonnollinen poistuma

eikä nietoksia tarvitse autokyytillä poistaa.

Soitin tyttärelle

(laiska ei viitsinyt kavuta rappusia yläkertaan)

ja pyysin häntä sanomaan muksuille, jotta vilkaisevat akkunasta ulos, 

kun nämä koneet olivat askareessaan.

Taustalta kuului pikku-ukon hätääntynyt parkaisu;

ei meidän lunta saa viedä pois.

Eipä ole enää joulukoristeita

morsiusangervossa

eikä

pihlajassa.

Sataa se on roplottanut tänäänkin.

Pienen hetken sade veti henkeä puolenpäivän tienoilla.

Äkkiä ulkokamppeet niskaan ja kävelylle.

Loskamoskaa ja paikkapaikoin hyvinkin liukasta jäätä oli matkanvarrella.

Pilvi päätti aloittaa veden pudottamisen uudelleen niin eipä sitä kauaa ennättänyt ulkosalla olla,

kun kengänkärjet piti asetella kotia kohden.

Olen tässä pyörinyt ja kuleksinut huoneesta toiseen.

Olo on sellainen "äitii mitä mää teen".

Rupesin tiskaamaan.

Se ei nyt ihan viisas kuningasajatus ollut, mutta kun aloitin niin lääräsin loppuun.

Piti pitää huilitaukoja välillä. 

Toivottavasti tuo käden käyttöharjoitus ei kosta huomenissa mieltä kirvelevästi.

TV:n katselu tuntuu ihan tyhmältä ilman kudinta.

Tallennettuna olis vaikkas ja mitä.

Nyt sitä aikaa olisi tuijotella ohjelma, jos toinenkin pois kovalevyltä.

Palapelikin on pattitilanteessa. 

Seepian värinen kuva ei näillä vuoden pimeimmän ajan luxeilla ole niitä helpommin kasattavia.

Mittanauhakin on jemmassa.

Rinsenssa haluaa sen kaulaan ja on kuin vaatturimestari konsanaan.

Pikku-ukko mieluusti mittailee mööpeleitä ja niiden välimatkoja.

Minun jäljiltäkin se voi olla rullattuna jossakin josta ei vaan pistä silmään.

Toivottavasti pikkusohva ei ole sitä nielaissut, meinaan sohvaa en kyllä kykene kallistelemaan

mittanauhan etsinnässä.

Kohta minä kuitenkin tuijotan palapelin paloja kuin käärme kania mittanauhan kera tahi ilman.

Ai miksikö mittanauhaa tarvitsen palapelin palojen asetteluun?

Mittaamalla saisin osviittaa, onko alareunan palat kohdallaan vai puuttuuko vielä paloja välistä.

Taidanpa lähteä etsimään sitä mittanauhaa ja tuijottelemaan seepian värisiä palasia.

Jouluruusulla

toivottelen toiveikasta torstaita!