Mikä on poissa?

Yöputken jälkeen viimeisenä aamuna kotiin tallustella ei oikein jaksa nostella jalkoja saati ajatella.

Tai noh, se ajattelu on oikeastaan soljuvaa tajunnanvirtaa.

Putkahtaapi päähän aatos oiva ja yht'äkkiä se menee menojaan 

sen kummemmin pesää tekemäti ajukoppaan.

Team Ahma siteeraus tänä aamuna ...

nythän mä vasta hokasin.

Kotimatkan "varo lentäviä leipiä" kohdassa iski vahvasti tämä hokaseminen.

(Setä heittää akkunasta leipiä oraville, vareksille ...

 onkohan hän tullut aatelleeksi, jotta myös rotille, jos niitä näissä nurkissa pyörii. Pari kertaa olen osunut melkoisen leipäkuuron keskelle pyöräni kanssa. Onneksi ei ole kuiva ruislimppu osunut kohdalle, sillähän lähtee taju tantereelle. Aattelhan sitä tapaturmavakutukseen kirjoitettavaa selvitystä ;o) tapaturman aiheutti kuiva lentävä ruislimppu.

 Hui, sellainen siivuttamaton jälkiuunilimppuhan on kuin halko.)

Varekset ovat lähteneet jonnekkin!?! 

Yhtenäkään aamuna yövuorosta tullessa ne eivät ole olleet kävelyllä 

aamunhämyssä leivänpalat nokissansa.

Otin sellaiset neljän tunnin nokoset

1. käännellään taas sisäistä kelloa 

2. huoltoukkeli tulee sen lämpöpatterin termostaatin laittoon.

Niitä huoltoukkeleita tulikin kaksi. Toisaalta ihan hyvä niin.

Epäilyksen siemen nääs ihan hitusen ennätti itää, jotta ottiko se sählä sen termostaatin tarkoituksella pois vai jäikös se touhutessa käteen.

O'Ou, jos se vesipatteri jää käteen. 

Olisin saanut oppitunnin; katsokaas rouva vesi tulee täältä...

Aurinko houkutteli

ulos

vaikka itsellä oli olo

olenkos yö vai päivä eläjä.

Tapasin yhden vareksen XD

Noh, eipä ollut reaktionopeuteni Mika Häkkis' luokkaa

niin en saanut kuvaa, kun vares käänteli mainoslehden sivuja.

Loppu, slut

ei ollut mieluisia tarjouksia.

Harmaiden ja ohi nukuttujen päivien jälkeen auringon valon lumovoima 

saa huokailemaan jopa petäjän punaa.

Pitihän kuuta katsoa

pitkänkin putken läpi.

Mummun muruset kävivät kyläilemässä iltapäivällä.

Pikku-ukko halusi pelata.

Minä sanoin pikku-ukolle haehan 10 pikkutavaraa niin mummu opettaa sinulle

 uuden vanhan muistipelin.

Katsopas 

tarkkaan

mikä

mikä on poissa?

Pikku-ukko ja -äiti jatkoivat peliä ja rinsenssa leikki omiaan.

Aattelin, jotta nostanpa kyntteliköt yläkaappiin ja hain tuolin jatkojaloiksi.

Hyvä, kun ennätin nousta tönöttämään tuolille niin rinsenssa nykii housunpuntista ja käskee napakasti emännän äänellä ALAS. Kun en uskonut kerrasta niin nappasipa neiti molemmista lahkeista kiinni ja kiskoi hokien alas, alas, alas. Laita siinä sitten tavaraa kaappiin ja housujakin pitäsisi samalla nostaa XD.

Ei auttanut mummulla muu kuin totella.

Juu-u kun ei ollut olkaimia housuissa.

Ylkaapista löytyi pirunsarvet 

ja pitihän niitä kokeilla.

Ja varsinkin laittaa panta päähän

iha ite. 

Minä taidan nyt iha ite mennä sohvankuningattareksi töllöttämään töllötintä.

Nauttikaa ihanista talvipäivistä ...

kohta heinäkuun helle hiottaa XD !