Tulipahan pyörittyä kaupassa

Milloinkahan sitä ihan oikeasti oppii ja ottaa käytäntöön pienen paperinpalan nimeltä kauppalappu???
Pyörin ja puikin kaupassa reippaat pari tuntia. No, tapasin siellä jokusen tutun ja siinä kuulumisia vaihdellessa tietysti nytkähti kellonviisarit noposaan eteenpäin ettei koko aika sentään mennyt pähkäämiseen mitä piti ostaa ja hyllyjenväli ralliin.

Jokseenkin tunsin olevani kuormakameli kotiin tullessa.
Ihan näin köykäiset kassini eivät olleet. Olisipa ollut tuollainen varjo tavarankantaja.

Martta Wendelin

Eilen illalla näpsin kuvia ja sain sormeni tahi oikeastaan käteni ihan kontta jäähän.
Kuva on epätarkka, mutta tulinpahan vahingossa kuvanneksi otavan ;) , mutta tähdet ovat kohdillansa, jos ne kuvasta hahmottaa.

Piparitaikina on kylmässä odottamassa huomista piparinleipomistalkoita. Pikku-ukko nukkuu mummun kamarissa ja herättelee talkooväen aamusella ajoissa.

Huomenissa täytynee harjoitella toisen kameran kuvia liittää tänne, joten saatte jonkun sortin kuvakavalkadin
; )

Pakkaspoika ei enää jaksa uhkua ja puhkua kuin -10 asteen voimalla. Pilviä on kerääntynyt länsitaivaalle ja nähtäväksi jää saammeko vielä sen verran lunta, jotta ruohonkorret peittyvät.

Huomenna on jänskätys päivä, kun esikoinen tuo minun uudet rillit. Kuinkahan niihin totun? Tarkoitan ihan pokia, linssejen suhteen tuskin tulee tottumisongelmia, kun nämä nykyisetkin ovat monitehot.

Jouluisia unia kaikille!