Helmikuulle hyppäsi pakkasherra

ja komiasti.

Ei minkäänmoista epäröintiä

kuinka sitä pakkasta paukutellaan,

helmien helistely on ihan toinen tarina.

Me etelän Erkitkin olemme saaneet tuta pakkasen kera vihaisen vinkan.

Kuopus totesi aamulla kuuden aikaan, jotta on lämpimämpää kuin eilen. 

Ollen fiksu, eikä maininnut mittarin lukuja laisinkaan. 

Illalla oli näet -26 astetta.

Aamulla olisi saanut olla pankkirosvopipokin päässä myssyn ja hupun alla.

Tuntui ensin, jotta lihat tipahtavat kasvoista ja terveyskeskukselle päästyäni

irve-virnistys oli jäätynyt kasvoille.

Onneksi oli pimeää ja lapsosia ei ollut liikkeellä.

Olkoon lämpimämpää, mutta vinkka oli tosi vihainen.

Sen verran olen kameranakun pakkasen sietoa testannut,

jotta oikeankäden kämmenselkä on ahavoitunut kunnolla.

Noh, ei iho sentään rapsahtele ja veri tirise.

Juu-u tiedän, tiedän, 

jotta voi niitä nappeja painaa nahkahanska kädessäkin.

Pikapakastus

teki

pumpulikuuraa

puihin.

Kurkistelu

varjosta

valoon

sai minut huokailemaan ...

niin kaunista.

Hautausmaan uusi

aitakin koreili laskevan auringon säteissä.

Kierrätystäni on kestänyt terveyskeskuksessa pari viikkoa.

Siitäpä miinustetaan sairausloma ja ne ensimmäiset äly ämpärissä tautipäivät

niin oikeastaan ...

sellaisia päiviä, 

jolloin aamusella on aivotkin lähteneet mukaan on 

ruhtinaalliset kolme kappaletta.

Työ terveyskeskuksen vuodeosastolla on täysin erilaista verrattuna 

vaikeasti muistisairaiden parissa työskentelyyn.

Luovan ongelman ratkaisun sijaan pääsee harjoittamaan "temppuja"

eli sorminäppäryyttä hoitotoimenpiteissä.

Kun kerran Herra omistaan huolen pitää 

niin pakkasherra meistä talven lapsista.

Pakastettuna pysyy freesinä ;o)

potkukelkan jäljet piirtyvät lumeen XD .

Mahtava meno 

ja tiukka etukeno ...

XD eli kohden uutta rajapyykkiä mennään.

Tytär leipoi

kauniin ja herkullisen ylläripyllärin

äipämummulle.

Auringon säteitä viikonloppuusi!