Aurinkoloma

Koreaa korkeapainetta on pidellyt koko loman ajan.

Paitsi yhtenä päivänä,

jolloin oli vain -3 ja suttuisen harmajaa.

Kävin vanhainkodilla viemässä työkaverin

oloneuvokseksi pääsemisen kolehtiin kolikoita.

Vaihdoimme haleja & kuulumisia asukkaiden ja työkamujen kanssa.

;o) tuhlaajatyttö kierrätyksestä tuli kylään ...

Tulipa puheeksi se lanssikuskin diagnoosi eräälle mummolle

(silloin viimeisenä päivänä ennen kierrätystä)

kusitulehdus ...

Onneksi toinen ensihoitaja oli asiallinen, jottei tarvinut

kiukustuneena konahtaa, jotta kummastipa se kusitulehdus

pistää hengittämisessä käyttämään apulihaksia ja tietysti saturaatiokin laskee,

jos keuhkoissa on kovastikkin tulehduskusta.

Ilokseen sitä kuunteli tämän nuoremman ensihoitajan mummon haastattelua.

Eipä puhunut kusesta vaan ihan asiallisesti haastatteli rouvaa.

Juu-u keuhkokuumehan se oikea diagnoosi oli.

Noh, ikävämmän tuliaisen sitten mummomme toi osastolle H3N2.

Toivottavasti vastustuskykyni on ennättänyt petraantua ja altistus jäisi vain altistukseksi.

Pelätään pahinta, mutta rinta rottingilla toivotaan parasta,

jotta pääsen kuin koira veräjästä.

Vanhainkodilta läksin sitten hakemaan kanankakkapuikkoja kaupasta.

Kuleksin veteraanitalon kohdalla.

Näin, kun postiljoonitar ponkaisee pois pyörän päältä

lähtien juoksemaan viistoon kadun toiselle puolen.

Mitä ihmettä ...?

Siellähän lumivallin takana oli vanhaherra kumossa.

Ihmisiä kulki ohi jalkakäytävillä kadun molemmin puolin.

Postiljoonitar koettaa yksinään avittaa herraa ylös tantereelta ...

pyytää apua ohikulkijoilta, muttei saa vastakaikua.

Olin sen verran kaukana,

etten lähtenyt -20 asteen pakkasessa rääkkäämään keuhkoja/ääntäni vaan huiskin kädellä,

jotta tulossa ollaan.

Totesin;eipä kannata ylämäkeen kammeta ja pyöräytin herran parempaan nostoasentoon.

Keräsin kyynärsauvan hangesta kysästen kumpaanko kainaloon se tämä heila kuuluu?

Postiljoonitar ei työssään kampea väkeä tantereelta ylös vaan mättää postia luukuista alas,

joten pika ohjaus nosto-otteeseen ja -asentoon ja KOLOMOSELLA lähtee.

Olihan vaarilla pituutta XD

me postiljoonittaren kanssa olimme hippasen pitempiä kuin tämä kyynärsauva.

Kyllähän oli herralla kiitollinen ilme silmissä ja lupasi,

ettei lähde enää talvikelillä crocseilla veteraanitalolle syömään.

Läksimme siitä jokainen matkoihimme,

mutta minun oli ihan pakko kääntyä katsomaan kuinkas se kävely oikeasti sujuu.
Sujui se onneksi.

Ei ollut kanankakkapuikkoja kaupassa,

mutta lannoitepuikkoja oli kukkiville ja kukkimattomille kasveille.

Otin niitä kukkiville oleville.

Tuikin niitä kanankakkoja sitten kukkapurkkeihin,

jahka niitä jostakin kaupasta löydän.

Aloitin jo kevään XD mullanvaihtoprojektilla.

Nimettömän riivin, raastoin hyppien tuolilla alas katosta.

Nimetön kuuluu näihin kanankakka kasveihin.

Kaavin multaa purkista ja

kaapaisinpa pois pari tällaistakin mukulaa.

Antaako mukulat vinkkiä kasvin tunnistamiseen?

Kuolleita lehtiä ei vienyt pois tuulonen vaan piti polkaista imuri käyntiin iha ite.

Marsipaani enkelit ja tontut lehtisateesta

pääsivät kompostipussiin biobensan raaka-aineeksi.

Toisen sorttisia mukuloitakin on ollut mummulassa.

Pikku-ukosta on 

tullut dubloinsinööri

rinsenssan ollessa hmmm ...

assistentti.

Diblomaattisen pitkämielinen isoveli on rinsenssalla.

Nalle on taas toista maata ;o)

sitä, kun tarpeeksi kurmuuttaa

niin uppista'keikkaa sepä käypi sylipainiin.

Tänään aamusella oli rapsakkaat -27 astetta pakkasta.

Lämpenipä keli puolillepäivin -17 asteeseen

Hmmm ...

aurinkon on kivunnut jo

sen verran korkealle, jottei Helinän
(pata ja kattila keiju)
tarvitse etsiä Peter Panin varjoa,
kun Tarinankin varjo löytyi.

Eipä aikaakaan, kun tämä talvi loppuu
ja
käy historiaan, muistoihimme,
joten
nautitaan näistä talvipäivistä täysin siemauksin!