Läpi tuulen ja tuiskun

Jep' nyt sitä Jouluna kaivattua valkoist' taivaan mannaa on tullut niin,

jotta maisema on lunta tulvillaan.

Lumimiehet ovat saaneet olla jok' ikinen päivä luomistyössä.

Ystävänpäivänä satoi mennen tullen ja koko työvuoron ajan.

Töihin mennessä kykeni kävellessään vielä puhumaan blondikin puhelimessa.

Kotimatkalle suunnittelin soittavani ystävättärelle ja toivottaa ihan äänellä ystävänpäivää.

Huh, muistokin sai aikaan syvän raskaan huokauksen.

Lähdin töistä tk:n lastauslaiturin kautta ja johan oli komia tuulen tuoma nietos vastassa.

Kaivoin jo puhelinta esiin ja samantein tungin sen takaisin repun rensseliin roikkumaan.

Lunta oli nilkkoihin asti
ja taivaalta tuli lisää.

Nilkat muljusivat pöperölumessa kuin luistelemaan opettelevalla lapsosella.

Kurvasin sitten pieneen "puistikko" ylämäkeen.

Ylämäki on loiva eikä normaalikelillä edes tunnu pitkältä.

Sinnillä puskin sitä tömpärettä ylös lumen muljutessa askeleen alla ...

hyvät hyssykät sentään pätkäti mieleen se iänikuisen vanha parodia sketsi.

En muista tämän näyttelijän nimeä, mutta kostyymin sitäkin paremmin.

Kaverilla oli sellaiset sähkönsiniset jumppalureksit, wow ja niin nostalginen otsapanta ...

heiluttelee kinttuaan edestakaisin ja hokee

jaksaa ja jaksaa ja jaksaa ...

Olin jo ylittänyt tömpäretaipaleen puolenvälin,

huipun jo siintäessä silmissä.

Naurattamaanhan se mielikuva alkoi.

Äkkiä komentamaan itseä, 

jotta naama vakavaksi;

 muutoin en elläissään pääse tömpäreen laelle,

jos hekotus'hihitys'nauruhepuli vie jalat alta.

Yhtä hankala oli poskilihaksia kometaa kuosiin kuin jalkojakin matkantekkoon.

Päästessäni mäen päälle niin huokasin helpotuksesta, 

jotta kyllä maan vetovoima alasmenosta huolen pitää.

Olihan autuas tunne, kun pääs' kotiin.

Kuinkahan se hämähäkin

allakka meni sekaisin?

Hippasen liian aikaisin hämähäkki keinui seittikeinussa verkonteko aikeissa,

vaikka sää lämpenikin reilusti.

Muksuille sitä sanotaan varotellen, jotta lumen syömisestä 

(vaikka se kuinka auttaisi kesää) saa matoja mahaan.

Onkos oravaemo unohtanut kertoa moisen mato asian,

kun orava pisteli lunta antaumuksella makoisaan suuhunsa?

Klikkaa kuvaa niin saat sen isommaksi.

Konsa on kerran talvikeli niin 

villaisia tennareita tarvitaan vielä jonkin aikaa

ennen kuin kevään 

kukkaset vievät voiton villasukilta.

Tässä ennättää ennen leppoisia kotosaunan löylyjä toimittaa muutaman askareen...

esimerkiski ottaa tiskikoneesta pois n. 25 v vanhat nuken astiat XD

Ole iloisella päällä niin

kuin kissa liukkaalla jäällä!