Kolme tuntia

Tytär tuli hakemaan minut männä lauantaina mullanhaku reissulle.

Pääterveysaseman parkkipaikalla mietimme mistäpä sitä kukkamultaa lähdemme hakemaan.

Vaik' ei ole kärpäsaika niin ajattelimme lyödä kuitenkin ne kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Siis Volvon keula kohden Prismakauppaa

 sieltähän saapi kaiken tarvittavan saman katon alta

 ravintoa kukkaselle ja ihmisille.

Astelimme ja pistelimme ensin siellä tavaratalon puolella ees'taas

 sik'sakkia pohjois-etelä suunnassa,

kunnes olimme jälleen pisteessä A 

ja läksimme puikkimaan hyllyrivistöjä itä-länsi meiningillä.

Muutaman kerran meni hyllyrivien puikkiminen sekaisin,

kun juontui mieleen ihan oikeasti tarpeellinen tavara,

 joka piti poimia ostoskärryyn.

Hmmm ... tuolla päin, 

mutta missähän se oikea hylly olikaan?

Juu-u ja samanmoinen hilipati'rippan sitten ruokatavaraosastolla.

Tunnustan, jotta klo 4.55 aamulla heränneenä teki mieli tehdä Duutsonit XD

tytär olisi ihan hyvin voinut lykkiä äipää ostoskärryssä ;o)

kellon huidellessa liki puol' kuus ehtoolla.

Siis loppu tulema ...

pääasiaan

12 litran multa jässäkän hankkimiseen hujahti kolme tuntia.

Tarinathan alkavat...

 olipa kerran kaaaauan kauan sitten...

oli Tarina Töölön sairaalassa töissä

ja siellä kasvoi ja kukoisti ah' niin ihanan verenpunainen kiinanruusu.

Siitäpä kaunokaisesta sitten sairaalan kukkakauppiaan kanssa

valitsimme pienoisen pistokkaan,

joka kasvoi ja kukoisti loppujen lopuksi

 useammassa huushollissa.

Viimeinen mohikaani

siitä kiinanruususta on siitä tämä tyttären keppi.

Mummulan akkunalla saatu valohoito ei ole tuottanut elonmerkkejä,

joten viimeisenä ensiaputoimena täytyy kokeilla mullanvaihtoa.

Noh, jos juuret eivät ole terveen väriset niin sitten täytyy koko elvytysprojekti unohtaa ja

heittää kiinanruusulla ves'lintua.

Eipä tarvitse kasvattaa lettiä

kuin tähkäpää vaan voipi leikkauttaa soman kesäkuontalon.

XD ei saparoita, ei nutturaa.

Siellä Pääterveysasemalla,

kun vareskin oppi lentämään naakkaparvessa

niin sainkin pikaisen komennuksen takaisin kotiosastolle.

Tunnustan harmitukseni,

 jotta kaikki varekset eivät omaa halua lentää naakkaparvessa.

 Olisin mieluusti ollut kierrätyksessä

sen sovitun neljännesvuoden kertaamassa & harjaannuttamassa sellaisia työtehtäviä, 

joita harvoin tarvitsee tehdä kotiosastolla.

 

Toivorikkaina tintit virittävät tit-tyytään

ja männynlarvoissa humiseva tuuli 

tekee jo kevätpälville pesiä.

Helmikuu loppuu koht'sillään ja allakassa lukee kevät.

Näin on jälleen talvi selätetty.

Voikaa mainiosti 

kultaiset!