Totesin, että meidän musta-aukko on siirtynyt tukevimpiin eväisiin, kun sille ei enää riitä sukka per pari vaan nieleksii jo työkaluja. Lukkopihdit ja jakoavain ovat kadonneet mystisesti jonnekin mustanaukon nielun syövereihin..
Kauppareissulla hankin uudet lukkopihdit ja niiden kanssa olen telkunnut ja mitellyt voimiani vessassa vanhaa poreetonta poresuutinta vastaan, mutta se ei inahdakaan suuntaan tahi toiseen. Noh, toivoisen sen inahtavan sinne aukeamissuuntaan. Ei ole kiroilu &sadattelu auttanut ja allaskaappia ei viitsi kiukuissaan potkia, kun oven säleistä tulisi tulitikkuja ilman raapaisupäätä ja varpaisiin kuitenkin sattuisi. Joskohan kokkipoika kuopuksen tyttöystävä osaa niksit, kun on putkimies.
Kun tuo hana-asia on harmitus juttu niin orava juttu on sitten ihan höpsö.
Tämä pihapiirimme pikkuorava on juuri sellainen Janssonin Taikatalven orava, jolla on kaunis häntä ja ajattelu&muistissa pitäminen tuottaa vaikeuksia. Orava pisti jokunen aika sitten eväitä talven varalle vaahteranlehtien alle ja se lehden valintakin oli hyvin työlästä. Jotain herkkua lehden alle ja sitten orava jo lähti matkaan, mutta kippas'kappas palasikin yks'kaks' jonkun matkan päästä takaisin hakemaan herkun ja siirsi sen toisen vaahteranlehden alle. Tuota touhua ja piilotusta kesti niin pitkään, että lähdin kesken oravan askareiden sisälle. Eilen töistä tullessani oli piha/lumi täynnä oravan jälkiä sinne sun tänne edestakaisin. Kyllä tämä höpsö orava on taatusti ihmetellyt valkoista lumipeitettä, joka on haudannut namut ja vaahteranlehdet.
Vaikka lumi tekee marraskuiset päivät valoisimmaksi niin aura-auton jälkeen kävelytiet ovat petollisen liukkaita. Kävin labrassa antamassa suoninäytteiden näytöt ja sieltä tullessa tein sellaisen telemark kosinta asennon ja oikeassa polvessa komeilee sysimustan sinen mustelma. Se on kuin öinen taivas. Hihittelin itsekseni, jotta mustelmaan pitäisi liimata muuan hile tähti ja johan olisi hieno taideteos ; ).
Kun päivä on villasukanharmaata harmaampi niin jotain valonheijastusta täytyy saada. Tein tällaisen tänään aamupalaksi kahvin ja porkkanoiden nauttimisen jälkeen. Heijastin tulee tyttären ystävättärelle.
Miss Marplea katsellessani kitkuttelin tyttären huppuhuivia. Siitä on kehkeytynyt oikea käärmes, joka valloittaa sohvan.
Amazoninlilja kukkii kauniisti.
ja tämä ujo Kliivia on hitusen saanut kukkia ulos lehtihangasta.
Tytär pistäytyi hakemassa salaisuuksia (niistä huomenissa enemmän) ja toi tällaisen kattotiili ihanuuden!
Täytynee hutkaista järeä naula köökin oviaukon yläpuolelle ja ripustaa silmäniloksi. Hih ja virn' vasara on tallella tai ainakin oli silloin, kun etsin lukkopihtejä. Toivottavasti musta-aukko ei ole ollut nälkäinen ; ) .
Päivän pähkinänä olen miettinyt molla-mikon tekemistä pikku-ukolle ja kuinka sen toteutan. Ompelenko vai kudonko? Tuotapa voi pohtia, jos ei muita ajatuksia pätkähtele päähän.
Oikein ihanaa ja viihtyisää lauantaiehtoota!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti