Mä mistä alkaisin ...

tään tarinani ? Noh, joskohan alusta, se kun olisi kätevintä. Katsotaan kuinkas tässä tarinan käy, hyppääkös yks' kaks' asiasta kukkaruukkuun ;) sen arvoituksen näkee sitten tämän postauksen lopussa.

Lauantaina namu- & vapaapäivänä virkkasin tyttärelle tai oikeastaan pikku-ukolle huopaskoria kuunnellen Hamsterit äänikirjaa ja nautiskellen toffeesta siinä samalla. Hamsterit ovat kuin eräänlainen syysriitti, jonka luen/kuuntelen silloin, kun sää alkaa olemaan talven tuoksuinen ja lämpötila ailahtelee nollan molemmin puolin.
Kuinkas sitten kävikään ... yhdessä erittäin herkullisen makuisessa toffeessa oli mutterin verran metallia! Miksi ihmeessä pitää herkulliset namuset pilata uusilla mauilla ja muttereilla ? ! ? *prkl* mikään mutteri ollut vaan paikka hampaasta.
Onneksi paikan lähtö ei tuottanut silmissä kipinöivää kipua! Kielihän siellä kraaterissa alvariinsa pyöri, mutta muuten hommasta selvisi parasetamolilla. Porkkanan rouskustukseenhan tietysti tuli tauko siihen asti kunnes hammaslääkäri-Marin penkkiin pääsin.
Maanantaina oli iltavuoro ja niiasin sekä pokkasin kiitollisena hammaslääkärille pääsystä puolen päivän aikoihin.  Puudutuspiikki oli laitettu kättelemisen sijaan ja siinä sitten rupattelimme toffeista yms. paikan nappaajista. Ehdotin hänelle poikkitieteellisentutkimusen tekemisestä mitkä namut vievät paikkoja hampaista ja kehotin hakemaan siihen tutkimusapurahaa.
Mari totesi, että hammas on täysin ehjä ja ihmettelevään äänensävyyn mietti kuinka se toffee noin paikan nappasi. Kaikenlaista hammaslääkirissä käynti rekvisiittaahan minulla oli suu täynnä, muttei tarpeeksi ;) ettenkö olisi voinut hitusen kommentoida. Totesin, että toffeessa oli koostumus kohdallaan. Mari nauroi sellaiset stressinpoisto naurut ja sitten paikkuu jatkui.
Töihin päästyäni totesin yks' kantaan etten vastaa jokuseen tuntiin puhelimeen.

Arvatkaapas kuinka herkulliselta maistui tiistai aamuna aamukahvilla porkkana! Se maistui suloisen aurinkoiselta ja makealta ja se maku siloitti aamuaviisin ikävistä uutisista kärjen. Voitti kahvin 6-0! Rouskuttelen melkein kilon pussin porkkanoita päivässä.

Tiistaina ennen iltavuoron alkua lähdin pyörällä kirjastoon uusimaan Tauno Palon elämänkertaa (luen sitä asukkaille töissä). Pikku Siwassa kävin hakemassa leipää ja paakkelsia rapsalle. Jonkun matkaa kaupasta töihin päin mennessä  jälleen lipsahti sellainen sivistyssana *prkl* joku oli pitänyt lystiä kauppareissuni aikana max 5 min ja fillarin takakumi on jälleen paikkaus kunnossa ellei siitä ole napattu venttiiliä tms. jullikkaa tehty. Huomenna päivänvalolla tutkailen asiaa suurennuslasin kanssa Sherlokin tapaan.

Aamuvuroon siis tallustin. Se hyvä puoli kävellen mennessä on, että voi katsella tähtiä. Orionin vyö loisti kauniina kuten koko kuviokin. Vetäisin sellaisen venytetyn vuoron töissä ja siihenhän mahtuu kaikenlaista dementiayksikössä.
Kotiin tullessa askel oli jo jokseenkin raskas. Postiljooni oli tuonut mainosten lisäksi kaksi päivän piristystä.
Ylläripyllärin ja kortin IsoMimmulta! Kyllä jalka nousi keveästi portaat kotiin ;)

Olin Marginatan blogin anagrammiluku kyläilijä ja ylläri pylläri sisälsi mannaa sielulle, keholle ja makunystyreille

tuota tervasaippuaa olen nuuhkinut pitkin ehtoota, kun se tuoksuu lapsuusmuistoille vene- ja kalasatamassa. Auringonlämpöisen tervan tuoksu on aivan ihana. Eihän lapsuuskesinä koskaan satanut paitsi silloin, kun systerin kanssa luimme Aku Ankkoja maaten valtaisilla räsymatto kasoilla mummulan vintillä sateen ropistessa iloisesti huopakattoon.

IsoMimmu on ns. kirjailijan leski. Isä istuu maakunta-arkistossa keräten tietoa ja sitten kirjoittaa kirjaa kaiken liikenevän ajan. Kortin nähdessään Mimmu oli nähnyt heidät mammana ja pappana kortissa ... muusa tuo rakkaalleen karamelliä.

Minusta on aivan ihanaa saada käsinkirjoitettua postia tänä sähköisenpostin yms. ajankautena.

Juu, se kukkaruukku juttu ;) . Amazoninlilja kasvattelee kukkavartta ja nuppua ja enkelinsilmäpelakuun kukinta jatkuu.