Myrskyn jälkeen ...

on edelleen myrskyisää!
Aamu herätys oli aikainen tähän mikkelinsunnuntaihin. Aamukahvia juodessa ja aamuporkkanoita rouskutellessa taustasävelinä oli kaikkea muuta kuin sulosävelet. Koivun oksa raapi skriik skriik keittiönikkunaa tuulentuiverruksessa. Sen verran epävireinen ääni otti leukaperiin (kutakuinkin yhtä soma ääni kuin liitutaulua raapaisisi), jotta kunhan kelit asettuu niin täytyy roikkua ikkunasta ja jollakin konstilla ylettyä tuohon oksaan ja katkaista se. Noh, jos mötkähdän alas niin mötkähdän kadunpuolelle niin ehkäpä joku kilauttaa apua tee se itse metsurille.

Toinen mikä otti töihin pyöräillessä tosin hieman toisella tapaa leukaperiin oli, kun koiranpissittäjä täti kulki kadulla oikeaa laitaa ja fleksi meni koko kadun yli ja vielä sinne pensasaitojen puolelle missä koira kulki. Ringritintä rimpautin ihan hyvän matkan päässä ja täti säikähti jupisten jotakin. Totesin hänelle, jotta tämä on ihan kaupungin julkinen liikenneväylä eikä yksityistie.


Taivaalta oli yöllisen myrskyn jälkeen ihan kiitettävästi satanut maahan keppejä, havunneulasia sekä lehtiä. Viemäriensuuaukot olivat tätä pöperöä täynnä ja tottakai lätäköt lainehtivat. Rapa roiskui komeasti. En kuitenkaan saanut pikapisamia totesin pukukopeilla vilkaistuani peiliin.

Tein muistitestin parille asukkaalle ja siinä tarvittavia vermeitä keräillessäni tuumasin työparille, jotta jokusen vuoden päästä testiä tehdessä täytyy ottaa tunnistettavaksi esineeksi lyijykynän sijaan näppäimistö. Työjakkuihin tulee sitten julumetun isot taskut ;)

Morsea katselin iltapäivällä ja kudoin tyttären polvivillasukkia. Pohjekavennukset on tehtynä ja nyt vielä kitkun'kitkun niin,että vartta on 39 senttiä. Vois kysästä kun mainoksessa mistä niitä senttejä tulee, kun välillä putkahti ajatus kaulaliinan kutomisesta.

Harmajan päivän piristykseksi laitan valloittavan kuvan mummun pikku kukkutimurusesta.

Pikku-ukon kutreissa on vauvaöljyä antamassa lisäilmettä