sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Sisäinenkello

ei sitten mitenkään päin tykkää näistä siirrä tunti eteenpäin tahi taaksepäin.
Olihan se tietysti mukavaa iltavuoron ja aamuvuoron välissä nukkua tunnin verran enemmän.

Tik'tak'vekkari piti siirtää makkarin ulkopuolelle oven viereen, kun tuntui siltä, että kiinalaiset sotajoukot marssivat sänkyni ympärillä. Ei huolta, jottei sitä kellon soimista kuulisi nurkankin takaa. Siinä on sellainen vanhanajan räminä eli se pikku vasara paukuttaa niitä metallikupuja ja koko taloyhtiö saa herätyksen halusivat tahi eivät.
Noh, kaikki eivät olleet vielä ennättäneet mennä maate totesin töihin lähtiessä, kun kello soi.

Esikoisen eskimo-pipo Temposta on muutamia senttejä vaille valmis. Yllätyin, että noin löyhäkierteinen lanka taipuu kuitenkin notkeasti puikoilla. En ole juurikaan saanut "sääpuolia" aikaiseksi.

Taidanpa lähteä tästä sohvan kuningattareksi ja katson jonkun tallennetun dekkarin kutimen kera vielä, kun silmät jaksavat pysyä auki.

Namu unia!

4 kommenttia:

  1. Joo, ei tää kellojen siirtäminen eestaas tunnu mitenkään kivalta! Oikein leppoisaa illan jatkoa sohvakuningatterelle toivottavat Ilonpesän asukit!

    VastaaPoista
  2. Ei kellojen siirtäminen ole ollenkaan mukavaa. Meillä me aamuvirkut (esikoinen ja minä) kärsimme erityisen paljon talviaikaan siirtymisestä, kun illalla ei meinaa silmä pysyä auki vaikka tehtävää olisi vielä kuinka. Ja aamulla nousemme reilusti ennen kukonlaulua ;)

    VastaaPoista
  3. Sisäinen herätys toimii tunnin etuajassa, mutta ehkäpä se siitä.

    VastaaPoista
  4. Kyllä oli kiva saada kadotettu tunti takaisin. Voisin ottaa useammankin tunnin vuorokauteen lisää. Nyt kun on tämä viheliäisin vuodenaika aina pimeää ja suklaa maistuu.

    VastaaPoista